My life has a superb cast

It's been a long time coming

2012-01-31T09:06:00.006+02:00

Tästä hetkestä eteenpäin suosittelen kaikkia siirtymään seuraamaan tumblr-blogiani osoitteessa tryadifferentuser.tumblr.com! Päivittely on kuvapainotteista, ja enimmäkseen omia kuviani (sekä joitain harvoja ja tarkoin valittuja rebloggauksia), mutta päivittelen myös jonkin verran kuulumisiani sinne.

Muistin koko bloggerin itseasiassa vasta siinä vaiheessa, kun aloin päivittelemään vuosi sitten tehtyjä kotisivujani koulun palvelimelle, että voisin ne helposti sitten napata muistitikulle ja siirtää jollekin toiselle palvelimelle sitten, kun siltä tuntuu :D Eli tänne tuskin on odotettavissa mitään suurempaa aktiivisuutta, tosin mistään en mene mitään vannomaan, kun kevät ahdistus nostelee pikkuhiljaa päätään, ja ensi viikolla alkaa opinnäytetyön teko, ja mun on ehkä pakko päästä avautumaan näistä tuskistani jonnekin! Mutta tosiaan, toi tumblr on helpompi paikka tavoittaa mut, tai sitten twitter.

Ps. Tässä viime viikkoista:

The way that it is, it'll never be anything more than you give

2011-06-02T16:54:00.003+03:00

Nothing much more to say.

Tää bloggerin pitäminen on vähän jäänyt, kun on ollut ihan hirveästi kaikkea muuta "fiksumpaa" tekemistä, kuten Helsingissä hengaaminen, baareilu ja koulunkäynti. On se niin jännää, kun mäkin oon nyt ihan fiksu ja filmaattinen aikuinen! Ha. Tällä kertaa en lupaa kirjoittaa useammin, mä sanon vaan et mä yritän. Lupaan yrittää.

Seinäruusuilua

2011-02-01T20:35:00.006+02:00

Ostin tossa viime viikolla ihan turhan kalliilla (IMO!) jotain tollasia tukkahärpäkkeitä Glitteristä! Vasemmalla oleva helmipanta oli ihan randombongaus jostain alahyllyltä, tollanen perussöpö (7,90e). Tuohon harmaaseen tykästyin jo ainakin pari viikkoo sitten, ja mun oli tällä kertaa nyt sit ihan pakko ostaa se. Väri on adorable ja muutenkin oon jostain syystä ihan myyty, vaikken yleensä noista innostukaan... Hinta vaan vähän kirpas mun kukkarossa (15,90e)! Jotenkin tuntuu et ei noi Glitterin tuotteet kuitenkaan ihan noin laadukkaita oo. Mut joo!

Kävin tänään ajaa ekaa kertaa moottoritiellä! Ihan kreisiiiii! Eka tuntu et mennään ihan hullun lujaa, mut sit hetken päästä iski jo vauhtisokeus ja posotin hetkellisesti 120 lasissa, ihan tarkalleen. Hups! Pitää alkaa vahtiin tota kaasujalkaa selkeesti ;D Mutta äyäy ihan mahtista. Ja tää oli mitä, joku viides ajotunti? Vielä kymmenen jäljellää, iiks! Eiköhän tää tästä (:

The neat decency of irrationality

2011-01-29T00:08:00.005+02:00

Aabla!

Hitsi oon ihan fiiliksis! Huomen aamulla - tai siis tän vuorokauden puolella jo - I'm going back to the city! Helsinki odottaa (: Ihan huisin siistii, en tiiä, mulla on iiiso ikävä sitä mestaa ja niitä ihmisiä. Jeeije! Mennään tsiikaan AEta taas vaihteeks, ja siin sivus vähän Hey Heatherii ja sit öäöä jotain. Nään tyttöjä, biletän tyttöjen kaa, tanssin tyttöjen kaa, ja pidän hauskaa tyttöjen kaa! Aika jees, sanon ma, mut poika puuttuu :( Vois olla vähän ikävä sitäkin, ei olla nähty kunnolla noin 957876 vuoteen mut hei miiitäs tollasista pikkujutuista...!

Mun pitäis just nyt olla pakkaamassa, jotta voisin aamulla sit viskoo ne kaikki vaatteet pois laukusta ja laittaa takas et varmasti ois kaikki tarvittava ja tarpeetonkin messis. Aaa. Voisin tästä lipua ehkä jonnekin tuonne katteleen et mitähän vaatteita sitä eksyttäis ylleen huomisiltana! Ostin tos just eilen vai olikse toissapäivänä tollasen superhypersöpön pannan, joka mun on pakko saada päähän huomenna, joten joten. Missä on mun kaikki siihen mätsäävät vaatteet, häh?

Yks toinenki superfiilisjuttu on kans, et Carolinen (ilmeisesti) eka sinkku "9 to 5" (joo kyllä, cover) soi tänään lahtelaisessa Radio Voimassa, oooujeah! Ei hitsi neki on jo ihan big boys ja niilt tulee koht levy ja apua kaikkee jännää ja mahtavaa! Oon vähän ilonen niiden puolesta, ne kyl ansaitsee ton levyn ja kaiken mahollisen hyvän mitä tost nyt irti saa. Hullun hyvii tyyppei ja hullun hyvää musaa!
Tsek.

Peace & love!

Mulla oli taannoin myös vähän tylsää, ei mul muuta. Tsek ->

So take it easy on me

2011-01-19T00:28:00.005+02:00

"I'm afraid you're never satisfied." - Neon Trees / Animal

Yo löllykät!

Meinasin vaan heittää tällasta yöllistä pikapostausta ennen nukkumaan menoa viime viikonlopusta! Mä olin Tampereella - tarkemmin sanottuna Euroviisujen alkukarsinnoissa kannustamas AEta, joka ei ees päässyt jatkoon LOL - viettämässä railakasta hotellielämää. Mun täytyy hieman häpeillen myöntää, et mulla on perjantain ja lauantain välisestä yöstä vaan hataria muistikuvia, koska olin ilmeisesti se, joka nautti eniten alkoholia ja biletti keskenään, kun muut halus nukkumaan. Right...

Apart from that oon ollut ihan hullun kiireinen koulun kanssa! Ja ennennäkemättömän tunnollinen kanssa. Esimerkiks maanantaina mä kehitin filmin, kuvasin toisen ja kehitinkin sen vielä! Ihan kreisii menoo, nyt oon jo tehnyt ekan kuvan mun portfolioon, ja malleja on buukkailtu pitkin viikkoo, et ens viikolla on varmaan jo kaikki kuvasarjan kuvat plakkarissa. Eikä siinä mitään, vaikka teenkin nyt studiomuotokuvia, vaikka olisin halunnut tehdä sen henkilökuvasarjan vallitsevassa valossa. Oon ainakin vielä menossa opettajalle antaman suunnitelmani mitoissa, eli nou hätä.

No mut mä kerron teille nyt Tampereesta silleen lyhyesti ja ytimekkäästi: perjantaina liian aikainen herääminen (hengailin koneella muistaakseni yhden poitsun kanssa tsättäillen liian myöhään), pakkaaminen, juna. Tampere, shoppailua, alkoilua, safkan - tai lähinnä kunnollisen ruokakaupan ettimistä. Ajan tappamista, kunnes päästiin hotellille. Nopee meikki- ja tukkasessio, Tohlopin tv-studiot. Hengailua, gangstailua, paskaa läppää ja itse show. Jännitystä. Takas hotellille, bileet pystyyn, nukkumaan. Lauantaiaamuna liian aikainen herätys, liia vaikee aamu, liian vaikee pakkaussessio, koska puolet kamoista oli hukassa, vaikka se omppuhotellin huone onkin niin pieni, ja ihan liian vaikee matka juna-asemalle. Varsinkin kun kelasin etten ehi junaan, mut silti valokuvasin, mut silti onneks ehdin. Kuvat kertoo jotain siitä, miltä meidän jääkaappinäytti, miltä me näytettiin, ja sit viel jonkun yleläisen huikee näkemys meistä, jotka fanitettiin "illan_odotetuinta_esiintyjaa", kuten kuvatiedoston alkuperäinen nimi mulle kertoi. Jeeespokss! Tsek out:

Heti, kun jaksan kuvata/kuvauttaa mun uudet kuteet, tulee jotain vaatepostausta tänään saapuneista asoksen kuteista + siin sivussa varmaan remppakuvia, koska mun huone alkaa oleen f a b u l o u s !

Palaillaan sweeties!

I never knew that I could be in love like this

2011-01-13T18:04:00.002+02:00

Moi mussukat!

Meillä alko taas koulu eilen, ja musta on tosi hurjaa olla "back in business" näin piiitkän työssäoppimisjakson jälkeen! Ja heti alkaa tiiviillä kolmen viikon filkkakurssilla, eli kiirettä pitää.

Parasta paluussa on kuitenkin tytsyjen näkeminen! Eilen istuttiin Arnoldsilla läskeilemässä ja puhumassa kaikkee jännää. Muisteltiin ihan hirveesti kaikkii vanhoja juttuja, sellasia jotain huonoja insideläppiä, joita on syntyny ihan vitusti pitkien päivien lomassa, joko väsyneenä tai kemiahuuruissa. Osaa noist en ees muistanu, mut sitkun kelaa, niin ne on oikeesti kinda tärkeitäkin juttuja mulle. Onnellisia muistoja.

Tänään oli kanssa ihan superjeeeeees! Meillä oli koulua aamulla vaan tunti, eli päästiin koulusta jo 9:30. Okei, meidän koulupäivähän siis kesti neljään, oltiin olevinaan kuvaamassa noita filkkakurssin kuvia, mut... Lumisade jostain syystä ajoi meidät ensin coffariin nappaamaan matkaan cafe mocchat, ja sieltä matkaa jatkaen Hannalle. Hengattiin, naurettiin. Katottiin iki-ihana Amélie, läskeiltiin, naurettiin vähän lisää. Ihan huippua, mulla on ollut enemmän ikävä kuin osasin ajatellakaan :) Puhuttiin miehistä ja niiden olemattomuudesta, eikä oikein osattu päättää et ollaanko me nyt vahvoja sinkkunaisia, vai vaan yksinäisiä, oh noes! Jossain välissä YouTubesta hyppäs ruutuun kans KJARTAN! Oh Gooood... Mun on pakko jakaa tää video kaikkien kanssa, koska tää on soinut mun päässä koko päivän melkein kuolin tälle ja! Enjoy:

Yritin sit loppujen lopuks lähtee himaan samaan aikaan kuin Tuipsikin, mut jotenki jännästi ei taas iha natsannu... Missasin bussin, kelasin et hengaan H&M:llä tai jossain ja meen sit puolen tunnin pääst seuraavaan, mut sit törmäsin Sokoksella pariin frendiin, jotka oli menossa toiselle niist kattoon leffaa. Olin sit et hei, jos mä lähtisinkin niiden messiin! Joo ofc, mitä mä kotonakaan koko loppupäivää yksin? Piti kiertää kaupan kautta, mut siinäkin tuli vastaan vanhoja tuttuja, tai siis tuttu: Noora, mun riparifrendi. Jäin suustani kiinni, en mennyt kauppaan, enkä muiden tullessa kaupasta lähtenyt myöskään tsiikaamaan sitä leffaa. Jumitin siinä sit aika monen bussin ohi, surprise! =D

Pikkuhiljaa alkaa painaan päälle stressi siitä, et mitä mä huomenna laitan päälle, ja mitä mun pitää ottaa messiin! Tampere kutsuu, ja siellä sit vielä Euroviisujen ekat alkukarsinnat Automatic Eyen johdolla. Feattina tottakai Nanski, Luna ja Elli, ja sit virkistävänä vaihteluna ja lisänä Ella ja Jassu. Karsintojen jälkeen ofc jatkotsembalot @ meidän hotellihuone, soundaa siis just hyvältä! JEEEEEEESH.

Mut mä meen kriiseileen nyt mun vaatteita ja mun huoneen remonttia (joka on edistynyt jo tapettien repimiseen ja seinien tasoittamiseen saakka), c u later alligators puss ♥

Ps. Alotin autokoulun. Ha.

Hola everybody

2010-12-29T19:53:00.004+02:00

Ja terkkuja uudesta kodistaaa!

Mun tekis ihan hirveesti mieli näyttää teille millasta tääl on, ja just miten sekasin kaikki on, mut mä jätin mun puhelimen vanhalle kämpälle! Enkä jaksa lähtee seikkaileen busseilla, koska siihen reissuun menis ainakin joku pari tuntii, ja mutsi lupas käyttää mua kaupungissa hakemassa sen luurin heti kunhan ne ehtii tallilta bäk! Joten nou hätä sen suhteen, mutkun harrrmi et kaikki muutkin kamerat on sit jossain hukassa ;o Eniten hätäilen mun oman kameran takia, koska jätin sen keskelle mun vanhaa huonetta, ja siit jos joku muuttomies on kävelly yli... D: Iik!

Tää on niin jännää kuin pientä kaikki on. Ihan kreisii! Taikun mun edeltävä huone oli ihan törkeeeen iso, sinne mahtuis useempiki parisänky kevyesti, ja sit sitä ennen asuin olohuoneessa, joka on yhtä suurta hullun kokosta avaruutta yhdessä keittiön kanssa, ja huonekorkeuskin varmaan vähintään kolme metrii joka huonees, niin tää pikkunen luukku mihin muutin on ihan ku joku nukkekoti! Mut tää on söpö ja oma, enköhän mä tähän viel rakastu näiden jäljellä olevien parin vuoden aikana (: Oon oikeesti niin onnekas, et oon asunu niin monessa eri paikassa, joissa kaikissa on ihan hulluna hyviä muistoja, ja muutenkin! On tullu kokeiltua kaikkee. Ja meillä on takapiha! Ja etupiha! Paljon pihaa! Keskusta oli enemmän mun juttu, mut on tässäki omat huiput puolensa.

Anywaaays, oon täs saanu jo sängyn jotakuinki paikoilleen, ja vaatteet kaappin ja keittiössäkin kai saatiin astioita aika hyvin paikoilleen - muuttamisen suurin rasite: et koskaan tiiä missä mitkäkin astiat on - ja näin, mutta loput kamat on vielä JOSSAIN, varmaan just siinä pinon alimmaisessa laatikossa, enkä oo siis jaksanut käydä noista läpi just mitään. Ei iske just nyt!

Kävin tänää nappaa mun kirjat suomalaisest, oh yess! Aloin lukemaan ekaa Gossip Girliä, päätin etten kipeenä jaksa keskittyy It Girliin niinkään, et saving it for the rainy day! Voisin palaa ton kirjan pariin taas, ihan hullun hyvä, ihan hullusti parempi kuin se telkkusarja! Kaikki on tossa niin erilaista!

See ya later!

I'd be glad to see it all over now!

2010-12-27T00:09:00.002+02:00

Jouu!

Joulu tosiaan tuli, ja tavallaan toivon, että se ois mennytkin, mutta jotenkin en malta uskoo siihen. Vielä on joulukoristeita kaikkialla ja "JOULUalennuksien" alkaminen ja kaikkeeeeeee, kunnes tulee uuden vuoden aatto! Oh boy, sitä mä odotan, jos jotain, koska mun rakas BFF - yks niistä - on tulossa meille. Mun onneks kyseessä on just se täysikänen niistä kaikista, et partyyy here I come! Pidetään kai kahen hengen tuparit meidän nytt husetissa, sillä mun pikkusisko aikoo lähteä jonkun frendinsä mökille, ja mutsia tuskin kiinnostaa osallistua meidän privapirskeisiin.

Siitä puheen ollen, muuttoa ei kai täällä olla vielä mainitukaan? Ehkä. Mä en tosiaan vielä kuukausi sitten kai edes tiennyt, että mutsi on ostanut meille kämpän, tai ehkä tiesinkin, anyway. Se kävi katsomassa sitä, ja osti kolmion (oh dear God save us!) ja niin. Siellä sitten, kunnes faija muuttaa keskustaan tai kunnes mä muutan pk-seudulle! Asiasta ei nyt kuitenkaan sen enempää, liikaa juttua siihenkin liittyen.

Aiheesta toiseen hypäten: joulu oli semijees! Mutsi ei oikein osannu sisäistää tätä joulun rentoutumisfiilistä, ja sit faija osas kyl vähän pilata kaikkee, mutta siinä nyt ei oo mitään uutta. Ei onneks käynyt mitään vakavampaa, eikä isi tullut kännissä heilumaan mihinkään, ni ei siinä sit suurempaa vahinkoo käyny :) Västra Baggböle-jengi oli täällä, ja ogelilaiset kanssa, oltiin aattona niiden kanssa mummilla, yms yms yms. Oli hauskaa, sellanen perinteinen "perhejoulu", vaikka meidän vanhemmista kumpikaan ei ollut mukana. JA MÄ SÖIN KINKKUA! Se oli luomua, joten päätin sit maistella, mutta ei tainnut olla kauheen hyvä idea, kun tuntu lähinnä siltä, että se yritti kiivetä mun ruokatorvee takas ylös puolet illasta. Tai ehkä se oli sittenkin punaviini? Epic.

Sukulaisilta ei herunut muutamaa kymppiä, paria leffalippua ja suklaarasiaa enempää lahjoja. Mummilta saatiin siskon kans molemmat 50e, et ei siinä, ihan kivasti (: Vähän vaan tuli kelattua, et miten rakentuu mun kuusvuotiaan serkun ajatusmaailma, kun joululahjoja sai kaikki muut vaan pari hassua pakettia, ja se sit kolmatta kymmentä suurtakin lahjaa? Kiva juttu. Muuten mulle tuli ite mutsin kanssa shopattu uus - kuvanvakaajallinen, finally! - linssi, perinteinen yökkäri, karkkia, vähän lisää rahaa ja pikkusiskolta joku french manicure -kynsilakkasetti! Ainiin ja sukat ja pyyhe ja öö... kuumetta! :D Ja tänään sit tilasin itselleni Asokselta jotain vaatteita silleen jälkijoululahjaks. Sinne menikin sit joululahjarahoista joku puolet! Enkä edes saanut niitä kenkiä, joista uneksin, koska koot ehti loppumaan ja :((((((( Raivolla sit lisäilin ostoskoriin niiden edestä ja vähän enemmänkin juttuja, joten tammikuusa sieltä sit kai tulee joku kiva paketti (: Aiemman ois pitänyt tulla jo ennen joulua, mutkun torstaina ei kuulunut, niin aloin epäilemään, et se on joko eksynyt matkalla, tai sit tullut torstaina Kuopion postiin, ja ilmoitus tulee nyt maanantaina postissa. Jos ei tule, niin mä suutun! Koska siellä on mun takki. Ja uus to-be-fav koru.

Sairastuttiin tosiaan oikein porukalla ennen joulua, jouduin skippaamaan aaton aaton duunipäivänkin sen takia, mut hei kyl tää tästä! Nyt on jo hyvä fiilis ja huomenna takas töihin, everything looks good (: Kuhan saisin mun ihastumisfiiliksetkin siihen jamaan ettei olis mitään epäselvää tai muuta hämärää tai epätoivosta toivon elättelyä, niin mun elämä olis täydellistä. Tai niin täydellistä kun voi inhimillisissä rajoissa olla!

Luv u puppies, postaan kuvajuttuja mun lahjoista viel joku päivä, kunhan ehdin napsiin kuvat! Huomen töitä, eli nyt unta ♥

You gotta be tough and party rough

2010-12-25T00:42:00.005+02:00

Yo fellas! En ookkaan ollut mestoilla pitkilleen, mut hei nyt vihdoin! Ehdin vielä viime viikonlopun Piparirockista - tai lähinnä etkoista - heittään nopeen kuvapläjäyksen, jossa valitettavasti esiinnyn itse ihan liikaa, koska kerrankin multa bannattiin kamera. Tai oli mulla yks, sellanen söpö, vuoden 1955 filkkakoje. Eh. Mut nyt tää tässä, joulut ja sitä rataaaa!

It's the violins' play that made me stay

2010-12-06T23:04:00.002+02:00

Screaming at the walls makes me feel more alone

than crying has ever done.

Sori en oo ehtinyt kirjoittelemaan, kun töissä on hurrrrja häslinki ollut! Tais se paljon puhuttu joulusesonki alkaa... Tai kirjoitamiseenhan mulla on ollut aikaa kyllä, mutkun en tykkää julkaista mitään pitkiä selityksiä, kuten alla, ilman kuvia tai mitään hauskaa. Mua kanssa rassaa tää freesi ja kesäinen ulkoasu, joten toivon, että tässä joskus saisin uuden otsikkokuvan aikaiseksi, niin voisin vähän stailailla tätä! (:

Ps. MCR tulee Suomeen.

The only hope for me is you alone

2010-11-21T01:51:00.004+02:00

Joumääään!

Mulla on joku törkee syysdepis menossa tai jotain. Oon jo useemman päivän kelannut lähinnä, et mitä jengi musta ajattelee, ja et mitä mä ajattelen itse itsestäni. Joka kerta eksyessäni jälkimmäisen ajatuksen kimppuun, oon tykännyt itsestäni aina vain vähemmän, ja tullut siihen lopputulokseen, että koko maailma vaan kusettaa mua ja oikeesti kaikki inhoo mua ja feikkaamalla mun frendejä ne pelaa jotain likaista peliä, jotta ne saisivat nauraa mulle mun selän takana. Järjetöntä? Jep. A: Jos mua oikeasti inhottaisiin, en usko, että kukaan jaksaisi nähdä tollaista vaivaa. B: Kukaan ei ihan tosiaan jaksaisi hengata mun kanssa, jos olisin ihan kamala ja inhottava. Tiedän sen itsekin, sen lisäksi, että mulle on mainittu siitä kerta jos toinenkin. Nojaa, mut ainahan se voi olla vaan yritys salata toi salaliitto mun tuhoksi? Hahaha tuskin, oee. Hitto oon väsynyt!

Väsymys on toinen kamala asia tässä viikossa. Ei varsinaisesti sillä, että se olisi jotenkin uusi juttu, untahan mä olen aina saanut liian vähän ja liian usein myös liian lyhyissä pätkissä. Tällä viikolla mä aloin näkemään unia. Tai muistamaan unia, miten vain. Sitä on tapahtunut satunnaisesti pari, kolme kertaa vuodessa, et muistan aamulla herätessäni jonkun edeltävän yön unen silleen repaleisesti, osittain, mutta nyt mä näen unia, herään niihin uniin keskellä yötä, nukahdan ja herään uniin taas. Mitä vittua? Pahinta tässä kaikessa on, että kaikissa noissa unissa on yksi tietty henkilö mukana, useimmiten myös sellasessa roolissa, johon jossain mieleni syvimmiss syövereissä saattaisinkin sen haluta, mutta tälleen järkevänä ihmisenä en yleensä edes uskalla ajatella sitä vaihtoehtoa. Ja tuskin sitä tyyppiä edes kiinnostaisi mun kanssa mikään muu kuin kaveruus, ja se kuitenkin on niin mieletön ihminen, jotenkin sellainen jonka kanssa mun on aina kauheen hyvä olla, että I'll take what you're ready to give, anything. Unista mun romanttisiin haaveisiin. Nojaa, samaa aihealuettahan ne on molemmat, unelmointia. Unelmointi on parasta, omassa mielessään sitä voi olla ja saada ihan mitä ikinä haluaa! Todellisuuteen herääminen saattaa vaan tehdä pikkusen kipeetä, mut mitä pienistä.

Väsymykseen voi vaikuttaa myös se, et oon liian myöhään hereillä. Huomennakin mulla on duunia, tosin liikenteeseen tarvii lähtee vast yhden dösällä, onneks, mutta silti. Kello on kaks ja hengaan tässä koneella, ihan jees. Thumbs up! Tosin kirjallisuus on valvottanut mua aina! Mun heikkokohta internetzin suuressa maailmassa on tosiaankin fanfiction. Tai siis ihmisten kirjoitukset yleensä, mut suurimman osan ajasa tuhoan aikani fanficceihin, sillä niissä stooreissa saa ihmisille edes kasvot, helpottaa elämää ihan hirveästi. Aiemmin tällä viikolla sain edellisestä sähköpostiosoitteestani välitetyn viestin, et joku SS:n tyyppi olisi halunnut haastatella mua johonkin fanfictionista kertovaan juttuun. Se ihminen oli ottanut muhun yhteyttä Tokio Hotelin suomalaisen fanifoorumin kautta - oi KYLLÄ, mun täytyy myöntää, et pari vuotta sitten olin fani, ja puolisentoista vuotta sitten hengasin vielä niiden foorumilla - missä mulla on ihan hirveästi tekstejä julkaistuna. Ilmoitin tänään, että ei, en ehkä ole kiinnostunut, koska en ole varmaan vuoteen kirjoittanut riviäkään, mikä oli ääneen lausuttuna mulle itselleni hirveä pettymys. Aiemmin kirjoittaminen oli mulle henkireikä, ja aivan mieletön, järjetön, hulvaton ja ihana tapa paeta maailmaa, ja kehittää itselleni omia todellisuuksia. Unelmoida. Kirjoittaminen - luominen - on nastaa. Kokeilin sitä taas äskettäin, kirjoitin muutaman sanan lisää, ja se sama vanha fiilis on tallella, taito välttämättä ei.

Anyway, sen foorumin kautta päädyin parille muullekin taas pyörimään, joista toisella mä olen nyt muutaman illan jumittanut lukemassa MCR-fanfictionia, kun tää MCR on nyt aika pinnalla mun elämässä. Depismusaa depiskausiin, mmh ♥ Itseasiassa tein laittomuuksia latasin niiden uuden levyn tänään, kuulostelin sen läpi, ja jatkoin sen jälkeen yhden ainoan biisin jumittamista.
"Can I be the only hope for you because you're the only hope for me?"

Tässä mä siis istun hajottamassa selkääni koneella, faijan vanhassa flanellipaidassa miettimässä mitä mun oikein pitäisi olla; mitä mä haluan olla? Törkee pikkupissis on tällä hetkellä melko kärkipäässä, mutkun se heppatyttölandepaukku tuntuu enemmän multa - okei, ei, mutta mä olen viime aikoina muistanut itsestäni niin paljon unohtuneita juttuja, että melkein. Kirjoittaminen on jäänyt, mutta nyt mua jäytää kauhea himo tehdä jotain kaunista. Katsotaan, et osaanko mä vielä miellytää itseäni yhtään.

With love, to you, from me

Ps. Uni vois olla kaunista, jos mä oikeasti uskaltaisin nukkua. Eeeh.

We can't be wrong, so say "so long!"

2010-11-11T22:30:00.007+02:00

Jou ppl! Mun piti vissiin tosiaan kirjottaa pari viikkoo sitten kaikesta jännästä, mutta sitten se vähän jäi... Voin aina sanoo et tää kone on vammanen ja tällä on perseestä kirjottaa, mut toisaalta istun täs kyl meseilemäs niin paljon, että huijaisin kyl siin vaihees. Oh noes!

Anyway, nowadays I'm a blonde, tykkään mun tukasta hirrrmusti, vaikka tää onki vielä ihan vaiheessa! Vaaleen tukan myötä oon löytäny mun vaatekaapiin kaikkia kivoja uusia värejä, esimerkiks sellasen kivan ruosteenpunasen ja oranssin, me likey. Ei enempää siitä, tukkapostausta kehiin ehkä sit kun ollaan saatu tää vähän valmiimmaks! Erityisen tyytyväinen oon kyl Alberton tekemisiin siinä, et mun tukka on parin säätöpäivän ja kolmen värinpoiston jälkeen hengissä ja törkeesti vaaleempi kuin aiemmin, mitä nyt vähän monisävyinen... ha :D

Viime viikonloppuna oli Adam Lalalalalalalambert, yks kuumimmist miehist maailmas, jolla on viel kaiken lisäks maailman kuumin pretty boy ja seksikkäin muija taustatanssijoinaan. Sasha on mun unelmien nainen, love her! ♥ Alla vähän kuvaa meidän 30 tunnin jonotuksesta, johon sisälty paljon verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta vastapainona sitäkin enemmän naurua, sekä villasukkareissuja Ruohiksen mäkkiin, alkoholilla ei siis mitään osuutta asiaan. Whoopsie! Oli ihan sairaan huippuu, onneks mulla on parhaat kaverit päällä maan :)

Just so you know, Rosamari vastaa vasemman laidan kahesta ylimmästä kuvasta, ja Elli tosta mun vammauskuvasta sen alla. Mmmmh oon niin gorgeus ettäh! Järkkyy. Kthxbye, yritän aktivoituu tän kaa!

The things and times run too fast

2010-10-20T17:24:00.002+03:00

Olé ppl!

Mulla ei oo teille mitään kerrottavaa, tai siis oikeestaan mullon niin paljonkin juttuu, ettei nyt kykene selittämään kaikkee. Luna tuli meille viime perjantaina kyläileen, ja lähdettiin sit maanantaina yhdessä stadiin, ja voi, mä oon niin onnellinen! En jaksa tajuta kuin tää piristää, ja jopa näinä tappavan harmaina päivinä bussimatka Mäkelänkatua pitkin on vaan ihan mielettömän kaunis. Mun silmissä. On Kuopiollakin hetkensä, mutta mä en tosiaan edes tajua et mikä se on, mikä mua viehättää Mäkelänkadussa, siis ihan vaan siinä kun puut, lehdet ja ihmiset vilisee ohi ja maailma ei kaipaa mua ja kuinka mä en kaipaa mitään, voin vaan ainoostaan kattoo kun talot vaihtuu toisiin. Ihme paskanjauhantaa tääkin sinänsä, mut totta ku mikä :) Tää on mun kaupunki, uh.

I'll let you know more in the end of the week, täs on viel parit treffit tälle viikolle tulossa, ja lauantaina Carolinee. Oh how I've missed it!

You love the way I work for it

2010-10-12T23:09:00.002+03:00

Moooi jengi!

Mulla ois teille ihan törkeesti asiaa mun työssäoppimisesta, nää ekat pari päivää on ollu ihan sairaan siistei! Tässä nyt kuitenkin on käynyt niin, et mutsin kone on ihan paskana, sen näyttö välkkyy ihan hulluna ja se on muutenkin hitaampi ku mikään meidän koulun museolaitteista - ja believe me, ne viime vuosituhannelta peräisin olevat lootat on hitaita - joten mä datailen lähinnä puhelimellani. Tai siis faija erehty ostamaan nokian kosketusnäytöllisen, jota se ei osaa käyttää ite, joten tää on mulla nyt perjantaihin, millon saan mun HTCn :) sit tää menee siskolle. En viiti siis tällä ruveta selittään mitään erikoista teille, kattoo jos kirjastoon vaik ehtis joku päivä! Adios ;)

There was a sound that London had

2010-10-09T00:13:00.009+03:00

Edelleen kipeänä. Tai siis voisin melkein sanoa et oon melkein helathy as horse, koska en niiskuta, en oksentele enkä yski - ainoa ikävä asia on takaraivoon junttautunut päänsärky, jonka syystä en ole ihan varma. Mut hei mulla on hyvä fiilis, huomenna voisin jo käydä kaupungilla ja sit maanantaina duuniin, je! Ihan mieltsin siistii päästä tekemään jotain muutakin kuin istumaan ja vellomaan himassa, missä mulla ei ole edes oman huoneen rauhaa.

Oon tässä tylsyyksissäni tietysti dataillut, mut jengin ollessa päivät duunissa ja koulussa, ei koneen ääressä viitsi istua. Ette voi edes tajuta, kuinka pitkiks nää päivät venyy, kun parhaillaan nousen jo ysiltä, sit vaan hengailen ja ootan et kello tulis kaks, että saisin laitettua jotain safkaa mun antibioottien seuraks, ja sit taas venailen vaan. Mun koko sairastelu on ollut yhtä odottamista! Ensin odotettiin oireiden häviämistä, sit odotettiin niiden pahenemista, sit kuumeen lähtemistä. Lisää sai odottaa terveyskeskuksella, ja vielä vähän enemmän yhteispäivystyksessä. Odottaminen on niin helvetin turhaa ja turhauttavaa. Kärsivällisemmillä ihmisillä on varmasti helpompaa elämässä, ja mä todella kadehdin niitä, jotka jaksaa säilyttää malttinsa vaikeissa tilanteissa. Mulla ei itselläni riitä pää sellaiseen kuin eläinten kanssa.

Tässä odotellessani olen kuitenkin päättänyt vihdoin tarttua mun isäni naisystävältä saamaan lukuhaasteeseen, Joycen Odysseukseen. Jo ensimmäinen sivu oli ihan täyttä hepreaa mulle, joten en puolikuntoisella päälläni viitsinyt vaivautua lukemaan, joten päätin uppoutua joskus taannoin joltakulta lainattuun Esikaupunkien Buddhaan. Kirja oli loistava. Hanif Kureshin oma elämä on vaikuttanut tekstiin ilmeisesti paljon, silä päähenkilö Karimin lähtökohdat ovat jotakuinkin samat kuin Kureshilla itsellään - esikaupunki, pakistanilainen isä ja englantilainen äiti. Tekstistä ikään kuin kumpuaa muistoja tapahtumista ja tuntemuksista 1960-luvun Lontoossa. Ja ihan kuin kirjalla olisi ääni. Miljöön erilaiset äänet on kuvattu ihailtavan eläväisesti; keskustelevat ihmiset, musiikki, ajoneuvot, kaikki. Esikaupunkien Buddhaa voi kuunnella, that's it. Seuraava kohta jäi päähän vellomaan, vaikka se olikin jossain alkupäässä:

"Miksei hän voinut olla vahvempi? Miksei hän pannut hanttiin? Päätin itse olla vahvempi. Sinä yönä en mennyt nukkumaan, istuin vain ja kuuntelin Radio Carolinea."

Nyt unta, ja huomenna Joycea? Kannattaa yrittää edes avata Odysseus, se kirja itsessään on elämys :D

I'm tired, down, dirty in these borrowed sheets

2010-10-06T17:00:00.003+03:00

"It's been a bitch of a week, yeah" - Kids in Glass Houses / Saturday

Kukkuluuruu!

Mulla on ihan järkyttävä olo! Tai siis siinähän ei nyt ole mitään uutta, kun oon kuitenkin jo viidettä viikkoa kipeänä, ja alusta asti tää yskä on ollut sellaista, et oksentelen yskänpuuskien takia ja muuta yhtä hauskaa. Pari viikkoa sitten pomppasi kuumemittarin lukemat jonnekin 37 asteeseen, mikä on mulle paljon, kun mun normaali ruumiinlämpö jää jotain puolesta asteesta asteeseen normaalia matalammaksi muutenkin. Paranin ja menin takaisin kouluun, jaksoin jumia siellä ja odottaa työssäoppimista - joka olisi muuten alkanut tänään - kuin kuuta nousevaa, mutta sitten kävikin niin, että tulin taas kipeäksi; kuumetta ja räkätautia, yh. Tällä kertaa tälle pitkittyneelle kuitenkin taudille löydettiin onneksi parempikin nimitys kuin "ylähengitysteiden infektio". Mun sisällä jyllää kuulemma mykoplasma. Ai mikä?

Google ja lähihoitajakaverit selvittivät mulle, että mykoplasma on bakteeri, joka aiheuttaa pitkittynyttä flunssaa ja keuhkoputken tulehdusta, se selviää varsinaisesti vasta verikokeissa, eikä siihen edes tepsi kaikki ns. tavalliset antibiootit, ainoastaan tiettyihin ryhmiin - kuten tetrasykliineihin, mitä mulle määrättiin tänään - kuuluvat antibiootit. Jee. Kiviäkin kiinnosti?

Homman nimi kuitenkin on valitettavasti se, et mä en pääse työssäoppimaan ennen kuin maanantaina, lääkäritäti määräs saikkua loppuviikon. Mälsää! Mut ei sentään tarvii mennä kouluunkaan. MUN EI TARVI NÄHDÄ TAINAA KOLMEEN KUUKAUTEEN, KUINKA SAIRAAN SIISTIÄ! Heti kun vaan paranisin, niin asiat muuttuis viel miljoona kertaa kivemmiks ja sit mä voisin olla onnellinen :) ugh, yeeeeeesss! Ja Luna tulee viikon päästä ja ens viikolla voisin kiristää Allun laittaan mun tukan maybe baby, räntäntän. Ainiin, ja muistuttakaa mua et postaan kuvan mun uudesta mekosta tässä joku päivä, jos vaan jaksaisin ottaa sen kuvan ensiks!

Lukemisiin lovelies ♥

Coffee house for tea and soda

2010-09-30T10:50:00.011+03:00

"Kirjoitan ens viikolla, lupaan!" Salee :D Enkä mä nytkään muuten KIRJOITA, koska ne coffarijutut meni jo vanhaks, mutta haluan ehdottomasti postata tänne tollasen pienen kuvakollaasin viime viikolta, hengattiin koulun jälkeen tosiaan Coffee Housessa Tuulin ja Hannan kanssa.

Ps. Inhoon mun tukkaa, kattokaa nyt kuinka se mätsää väriltään noihin puupintoihin ;o Onneks Allumuruu lupaili blondaa sitä täs joskus? Jeeesh ;)

Inspired by

2010-09-27T21:59:00.002+03:00

Henrik Malmströmin Etäsuhde-sarjan innoittamia ja/tai ideoimia kuvia. Pientä pelleilyä ja testailua (:

Mä haluun olla vapaa ja uskaltaa, ihan omaan tahtiin askeltaa

2010-09-26T21:36:00.004+03:00

Jukka Poika -settii @ Kulttuuriareena 44, Kuopio, 18.9.2010

"Mä haluun antaa mielihyvää, iloa ja nautintoa
En aio sua omistaa, vaan elämääsi somistaa
Niinkuin enkelit tekee"

Honey I'm so sorry, I'm so sorry

2010-09-22T22:57:00.001+03:00

Mulla on kauhee morkkis kun täs on melkein kolme viikkoo mennyt bloggaamatta mitään! Kelasin sillon reilu pari viikkoo sit, et joo kyl mä bloggaan, sit sairastuin ja kelasin et nythän mul on aikaa kirjottaa ku oon saikulla himas, mut ei siitkään tullu mitään ku pää räjähti käsiin, hups. Mut mä lupaan, lupaan, et päivitän huomenna, on kuvii ja settii ja kaikkee! Yeesh!

You were my greatest mistake

2010-09-03T14:39:00.014+03:00

Voihan... emmä tiedä mitä. En tajuu kuin aika on menny ihan sairaan nopee, tai siis tuntuu silt et ois vasta keskiviikko tai jotain? Ihme fiilikset päällä, en jaksa kässää. Eilinen oli ihan superpaska päivä, oikeesti mulla flippas vähän eka iltapäivällä kun mutsi oli vaikee eikä voinu kuunnella mitään mitä sanoin, ni päädyin huutaa jotai sairasta avohuutoo täällä. Sit oltiin yö siskon kaa kahestaan himas, ni kävi vähän sillee et itkin silleki koko vitun illan kuin kauhee olo on - en tajuu miten en kuollu oikeesti just siihen paikkaan, itken ihan sairaan harvoin ja siit tulee yleensä vaan pahempi fiilis!

Kuitenkin tää tunteiden purkaminen vissiin sit makso ittensä tänä aamuna takas. Heräsin melkein tunnin myöhäs, mut sit jotenki ihmeen kaupalla ehin suihkuun ja ottaan vaik mitä kuvia, mitkä eilen jäi ottamatta, ja silti ehin - meikittä kylläkin - dösään ihan sillee oikeesti ajoissa ja kaikkee! Koulussa olin eka ihan et blaah, mut sit säädettiin jotain ja aloin kuuntelee musaa koneelta ja aloin olee vähä enemmä happy! Tai siis joo, me ollaan koulussa suunnilleen vaan pelkästään koneella ja näin, ja sitku mun oma läppäri on nii hidas ni mulla on kaikki musat ja muut tiedostot tos ulkosella kovalevyllä, ni ku roudaan sitä koulussa messis, ni ihan jeessii kuunnella sit sieltä kaikkee :)

Sit lalalaa, emmä tiedä, aloin siin jossai vaihees kattelee et ketä feissis on, ja päädyin juttelee Villen kaa pitkäst aikaa, pelasti selkeesti mun päivän. En tiiä mikä joissain ihmisissä on, mut esim. just Ville on niitä, joiden kaa ihan perus chattaaminenki piristää. Kai se on sit muisto siitä ihmisestä, et millanen se on ja kuin helppoo ja kivaa sen seurassa aina on, ei tarvii murehtii mistään. Siitä vaan iski joku kauhee "koti-ikävä" tai muu kauhee tonne etelään päin! Kaikki ihmiset on siellä ja paikat on siellä ja muistot on siellä ja kaikkee. Varsinki Lunaa ja Liljaa on ihan mieletön ikävä, karuu ku en nää mun naisii ikinä. Asun sit salee koko syysloman pk-seudulla, tiedä sitten viel et missä, jos jonkun faija vaik jaksais olla kiva ja aktiivi ni ei sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu! ;)

Keskiviikkona me hengattiin vähä Joensuussa! Tai oltiin tutustumassa yhen lehen toimitukseen luokan kanssa, ja ärr et mua kyrsii kuin meidän luokanvalvoja puhuu niinku kaikki meidän luokalta haluais lehtikuvaajiks. Vissiin vaan yks vois haluta, enkä se ees ole minä, vaikka toi journalismi kiinnostaakin! Kuitenkin, se tutustumisjuttu ei ees kestänyt kauaa, joten aikaa löytyi kuvaamiseen ja keskustassa hengaamiseen ihan useampi tunti. Käytiin safkaamas Dollys, joka on joku... se on pikaruokamesta, vähän niinku kaikki perusgrillit ja muut, et saa täytettyy patonkii ja hampurilaisii ja salaatteja ja kaikkee. Taso on kuitenki kämäset grillit x 10000000000000000000000! Mielettömän hyvää ruokaa, en oikeesti oo syönyt varmaan ikinä mitään noin hyvää! Ja appelsiini-ananaspirtelökin oli oikeesti tehty hedelmästä, eikä mistää mössöistä, et jotain smoothien, sorbetin ja pirtelön sekotusta se juoma tais olla.

Mun kasvisburgeri! HALUUN RUOKAAAAAAAH!

I love passion, I love fever

2010-08-29T23:02:00.007+03:00

Start Now -konsertti @ Pieksämäki, 21.8.2010

CHISU

LAPKO

Mitä olisinkaan ilman sua?

2010-08-21T16:19:00.007+03:00

Tää viikko on ollut ihan kauhea. Jotenkin musta tuntuu et asiat alko meneen päin vittua heti kun lähdin stadista himaan, kun heti maanantaina mulla ei ollutkaan kovalevyä koulussa messissä = ei kuvia = siitä osiosta pyöreä nolla arvosteluissa. Jee? Seuraavaks tajusin tekeväni aivan kauheita kuvia lehtikuvauksen kurssille, siis ihan täyttä skeidaa, sitten meillä oli sen performanssitaiteilijan tunteja, missä pyörittiin pihalla ja lattialla ja valokuvattiin "tunteen kautta" ja laalaalaa. Edelleen täyttä paskaa. Kaikki on! En oo jaksanut käydä duunissa, saatika hankkia itselleni työssäoppimispaikkaa tai yhtään mitään, oon ihan järkyttävän saamaton! Ainoa hyvä asia tässä viikossa ovat mun uudet kengät, klikkailkaa toi mun kuva isommaksi niin näette ;) O.i.s-merkkiset, alkuperäinen hinta 84,95e, alennuksessa 50,95e hehehe :) "Äiti mä ostan talvikengät!"

Kaiken muun hauskan lisäks olin eilen ja toissapäivänä lastenvahtina mutsin työkaverilla. Se oli ite koulutuksessa Helsingissä, ja mä jäin vahtimaan sen kauhukakaroita. Oikeestaan vaan toinen niistä on kauhee, mutta se onkin sitten kahden edestä: pentu on katkaissut niiden toiselta kissalta jalan, kiusaa kissoja minkä kerkee, hyppii tyyliin pyörien ja autojen alle, sylkee päin ja uhittelee koko ajan lyömisellä tai muulla väkivallalla. Ikää on siis 6 vuotta, eh? Herttainen lapsi. Alla on pari kuvaa niiden kissoista, toi musta on Jupiter ja vaalea on Tassu.

Ja niistä performanssimuijan tunneistahan mä mainitsinkin jo... Ekat kaks on mun ja Tuulin kotitehtäväkuvia, saatte ihan huvikseen arvata et mitä me noissa kuvissa esitetään, ja tossa vikassa on sit koko meidän luokka miinus Miisa, joka otti kuvan, ja plussana Sini (tai jotai), joka on vikan vuoden valokuvaajia, mut meidän kurssilla messissä.

Kvaak!

2010-08-18T00:57:00.013+03:00

Tsädäääääm! Olin ehkä viime viikonloppuna vähän Ankkarockissa! Oli ihan sairaan siistii. Perjantaina lähin koulun jälkeen junalla kohti Tiksii ja Korsoo, oltiin koko viikonloppu frendin kanssa kahdestaan sen isovanhempien kämpillä Mikkolassa. Chillailtiin siel perjantaina ja valvottiin iha liian myöhään siihen nähden, et lauantaiaamuna piti herää rokkaileen Ankkalammelle! Ankassa oli ihan sikke hauskaa, siis oikeesti ihan huippua! Tultiin paikalle just täydellisesti tsiikaan Chisun settiä, bongailtiin Minto, sitten siirryttiin All Time Low'hun ja sieltä Carolinee kattoon lammenrannalle pikkuiselle Velmun lavalle. Mun päivän huippuhetkiä oli se kun näin Liljan! Lillie oli semisti jurrissa, eli saletisti sööttinä :)

Kuvassa Mintouuuu @ ATL:n keikka!

Carolinen jälkeen - joka oli muuten loistava, Tomppa on mun uus idoli - halus chicat kattoo Arkkii. IMO Ola Salo on ällö, ihan btw, mut pitänee sen kunniaks sanoo, että helvetillisen loistava esiintyjä ja puhuja! Koko bändi itseasiassa on, kyllä mä jotenkin aloin tajuumaan et miks jengi tykkää niiden keikoista niin paljon. Mun piti kertoo teille viel jotain faktaa Carolinesta, mut mä taisin unohtaa. Eikun niin hei, piti vaan kertoo et oon ihan fiiliksissä niiden uudesta rumpalista! Tai uus ja uus, on se vissiin jo toista kuukautta siel hengaamassa, mut silti. Tomppa on ihku vaan laulajana ja se rumpali on tosi hämäävästi tutun näkönen.

Anyway, Arkin jälkeen oli mun illan - ja koko viikonlopun ja varmaan koko vuoden - kohokohta: Editors! Editors on sellanen superjepa brittiläinen indiebändi, siis aivan mieletön! Keikkakin oli just niin sitä, yksinkertaisesti loistavuutta. Ei oo missään ollu niin siisti fiilis, varsinki ku oli vähän väsy päällä, niin melkein transsissa tuijotin sitä lavaa ja olin ihan meiningeissä mukana! Vaikka kyseessä ei oo mikään fav bändi, tai edes erityisemmin tuttu, oli vaan... en tiedä, ihan mielettömän mukaansa tempaava. Koko päivän vaan koomasin enkä ees ollut kauheen huikeilla festari- tai keikkafiiliksillä lähdössä mihinkään, eikä silleen kiinnostanut mikään erityisesti vaikka Chisua rakastankin ja Carolinekin on ihana, mutkun mutkun. Editors on kyl pakko päästä tsekkaamaan uudestaankin, mieluiten vielä niiden omalla keikalla, et salee kaikki ihmiset on messissä samalla tavalla kuin tuolla toi lavan eteen kerääntynyt kannatusjoukkio.

Editorsssss! Oli ihan sairas fiilis olla tossa porukan keskellä sillee whoaa!

Sunnuntaina mä olin Maltsussa, ylläripylläri. Kävin moikkaamassa Juliaa, kun sillä on ens lauantaina synttärit, ja sit mun lapsuuden kaveria, joka muutti just Kuopiosta Maltsuun, se vissiin luistelee nyt Vantaalla jossain joukkueessa. Oli ihan huippuu nähdä sitäkin, kaikkien Ankkaihmisten lisäks, eli viikonloppu meni ihan nappiin, sanoisinko jopa buenosti.

Nyt mua vaan vähän ahistaa, et mitä mä teen tän koulun kanssa. On vasta tiistai, ja toivon jo et kouluviikko ois ohi. Ei vaan millään jaksais olla kiinnostunut tehtävistä, vaikka mä tiedän, et tää on just sitä, mitä haluun tehdä työksenikin sit joskus, siis kirjoittamisen ohella. Ärr, en nyt yhtään tiedä. Mistään mitään.

Oh, hello there!

2010-08-10T11:29:00.005+03:00

Mä olen koko viikonlopun - pitkän sellaisen, kesti torstaista maanantaihin tällä kertaa - ajan vain laittanut ruokaa, leiponut ja heppaillut, käytännössä siis eristäytynyt kotiin ja tallille, koska ihmisten seura ei ole suureemmin kiinnostanut.

Anyway, löysin viime viikolla maailman ihanimman muffinssireseptin! Resepti oli ensimmäinen hakutulos googlettaessani sanaa 'suklaamuffinssit', ja tsiigailinkin aluksi, että mitäs pyllyä tämä on, tässä reseptissä on jotain mätää, sillä työjärjestys oli hieman hassu. Sain kuitenkin aikaan maailman herkullisimpia muffinsseja! Suosittelen kaikille ehdottomasti, reseptin löydätte täältä. Jätin ite vanilliinisokerin ja tumman suklaan pois, koska tein muffineihin valkosuklaakuorrutteen, ja niistä tuli niinkin tosi makeita, että jos ette ällömakean suuria ystäviä ole, niin miettikää sitä vanilliinisokeria. Älööööö, sanon minä! Ha :D

Sunnuntaina, siskon ollessa edelleen Sonispheressä myrskyn armoilla - auttakaa armias olin onnellinen, kun se oli poissa kotoa! - tein parsarisottoa. Ja kyllä, ohje on Livin Ruoka-ohjelmasta, oon just niitä ihmisiä jotka tsuumaa telkusta et "onpa kivan näkönen ateria" ja sit yritän epätoivosesti matkia. Koskaan en oo ihan yhtä nättiä annosta saanut aikaiseksi, mutta saanen kertoa, että hyvää safkaa oli silti, vaikka itse sanonkin (: Ruuanlaitto on ihanan terapeuttista.

Meillä oli kanssa viikonlopun ajan lainassa kesäinen vuokraponimme Rommier, jonka kanssa sit leikin torstain, lauantain ja sunnuntain. Rommi on ihan hauska otus, sellanen machoäijä. Ei mikään superseurallinen kuten meidän kaniini - siis hevonen, Don Rico, joka käyttäytyy suurimman osan ajasta kuin duracellpupu - mutta omalla tavallaan tosi herttainen. Innostuin sunnuntain helteessä myöskin hyppäämään pari kertaa yhden pikkuristikon yli, vaikka olenkin itse ihan surkea hyppääjä! Sopisin varmaan joihinkin showjumping-kisoihin sellaiseksi loppukevennykseksi, kun oon esteillä niin täys läppä. Noooo, onneks poni osas ja päästi mut pälkähästä! :D

Tähän loppuun kysyn vaan, että eikös lapsi ole terve kun se leikkii? Mallina meidän oma 6-vuotias hannoverruuna Don Rico.

Graduation party

2010-08-08T01:43:00.003+03:00

Amiedu, lähihoitajien valmistujaisjuhlat

Finglish

2010-08-02T15:14:00.002+03:00

Kyllästyin pyörittämään kahta blogia, joten tää saa nyt luvan olla molempia - mun oma blogi ja valokuvablogi. Valokuvapostaukset saa pysyä vaan valokuvapostauksina, ei kukaan mun ylimääräisiä selittelyjä kaipaa. Toin kuitenkin kaikki At oncen bloggaukset suoraan tähän blogiin, joten täältä löytyy nyt seasta pari englanninkielistä blogimerkintää ja ihan helvetisti enemmän kuvia kuin aiemmin. JEE!

Same in English and with a few words less than above: ...yeeeah, I decided to delete my photography blog. Too blogs is booooooring, I'm doing just one, so I have all I love and wanna tell and show ya in one place. In my native language - you don't need words to understand pictures ;)

My favourite girls

2010-08-01T16:54:00.001+03:00

Lilli, Lotta & Julia

Cock a doodle do

2010-07-31T11:40:00.001+03:00

"Cock a doodle do!
My dame has lost her shoe,
My master's lost his fiddlestick,
And knows not what to do.

Cock a doodle do!
What is my dame to do?
Till master's found his fiddlingstick,
She'll dance without her shoe.

Cock a doodle do!
My dame has found her shoe,
And master's found his fiddlingstick,
Sing cock a doodle do!

Cock a doodle do!
My dame will dance with you,
While master fiddles his fiddlingstick,
And knows not what to do."

So long the so long summer days

2010-07-19T16:29:00.006+03:00

Kesä on melkein loppu. Mun piti olevinaan bloggailla jotain kunhan tulen stadista takaisin himaan - olin reissussa periaatteessa koko kesäkuun, oli ihan mielettömän mahtavaa, ihmisiä ja ilmoja ja kaikkea, mulla on niin ikävä takaisin Helsinkiin - minkä jälkeen oman pääni sisäinen deadline siirtyi heinäkuun puoliväliin, kelasin vaan et "joo mä kirjotan kyllä ennen kuin lähden landelle, kyllä mä kerron kaikille kuinka kovasti odotan sitäkin reissua". No, täällä sitä ollaan, landella, vaikka ei tämä mikään ihmeellinen "reissu" olekaan: olen poimimassa mansikoita. Suurin osa varmaan ajattelee nyt, et mitä vittua, mä mansikkatyttönä. Kuitenkin the truth is että tää paikka on ihan mahtava: duunia on 2-3 tuntia päivässä, rahaa tulee noin 20e/päivä, on monta ponia ja heppaa ja vauvaheppaa, koiria, kissoja ja kaikkea siistiä. Oma mökkikin löytyy, missä asutaan Milbyen kanssa ja kokkaillaan ja chillaillaan vaan all day long. Toi yks kyllä taitaa nukkua puolet päivästä, kun ollaan eka herätty joskus viiden, kuuden pintaan mansikkamaalle kyykkimään, ettei tarvii sit keskipäivän helteillä huhkia :)

Meidän aika täällä on kuitenkin lopuillaan - ollaan jaksattu hengata täällä kokonainen viikko! Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään mieletön laiskuus tai koti-ikävä, vaan aiempien helteiden aiheuttama rahahanojen sulkeutuminen. Mansikoita ei yksinkertaisesti ole. Jos mulla olisi täällä joku kiva ratsastettava poni, jäisin varmaan vielä duunailemaan noiden hevosten kanssa (noi varsat on mahtavia, ollaan tähän mennessä harjattu, talutettu, nosteltu jalat ja pesty ne letkulla) mutku ei niin ei. Kaksi entistä ravuria, yksi, joka ei oman lapsuutensa loukkaantumisen vuoksi kykene ratsastajaa kantamaan, ja yksi, joka on itseasiassa vielä ihan lapsi itsekin, vaikka saikin juuri ensimmäisen varsansa. Ihan kakkaa, ehkä mä otan ensi kesänä mukaan oman ponin. Let's see!

Eikös sitä sanota, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa? Here we go...

P.S. Me muuten muutettiin. Ei mihinkään kauas, tossa keskustassa siirryttiin asunnosta toiseen, mutta kuitenkin.

Drink for free and dance all night!

2010-05-17T07:49:00.003+03:00

Olipahan taas viikonloppu stadis :)

Non-photoshopped

2010-05-13T02:16:00.000+03:00

Summer finally caught up with us, and we decided to make this pretty day even a bit better with short photo shoot around Brahe park, ust a few blocks away from our apartment! Milly was modelling - the shoot was actually her idea, she wanted some pictures of herself, and I just agreed to take the pics - and I'm very grateful she knows what she wants to do. It's just that we are looking quite different things in pictures, and it's not just this photogapher/model thing everybody seems to have, but we really are different people and like different things. From what I saw her posting on sites, she was picking just the pictures I wouldn't! Or might not, as she chose three or four out of couple hundred pictures, whereas I came up with these eight and at least 10 to edit at school.

And oh, haha, these are really not at photoshopped or edited in any way other than just cropped some needless space away with Windows' own program for Vista (:DDDD) and that's all. And I just want to make it clear, that when I say this was a quick shoot, it really means it. I bet it was around 30 minutes or so.

And of course there were these pics I just might love the most when I'm working with my friends: just made of laughter. The thing is to have fun and enjoy yourself, and I think these pictures - which are mostly started out of bad bad bad jokes - show exactly it. At least I hope they do, ofc it's pretty different for me to view the pictures since I know what kind of situation they were taken in. Anyway...

Pastime lovers

2010-05-06T23:39:00.000+03:00

We spent great deal of time in the studio earlier this week, and I just wanted to give you a little peak over it. Our first mission was to create a photograph of human that was neither advertisement or portrait. Second one involved girls' best friends, or at least almost! We were supposed to make a jewelry ad, though our jewelries couldn't be anything real jewelries. So, we picked up my headphones and... Well, you'll see ;>

Oh, and something big has happened! I'm slowly conquering my fear to crop my pictures to any other shape/form than the 2:3 respect the original file has, as you can see underneath.

Tuuli was modeling for me once again! She's such a beauty, isn't she? Below you can see the advertisement I made out of my headphones. Kalevala was the first brand that crossed our minds, and we actually thought that as a Finnish brand it would serve our purposes as "advertisement agency" and group more than just well, so... Of course there's nothing real in the ad, and we're just stealing the logo and all (though the "for youth" is our own addition) but it's only to give our school work the final touch. It won't hurt anybody if we borrow it a bit (:

Here's also another shot I took of Hanna, another classmate of mine. I think those shadows have something to do with my camera being faster than the flashes, even though all my settings were just as we're taught they should be. Well, problem was easily solved, but I still am kinda attached to this picture. I took it only to test the lights but Hanna is so like herself in this picture that I haven't actually seen another like it taken of her. That's the same look I see on her face every day at school, over our small talks about... like, whatever, anything! Yeah, colours are bit off and stuff but I like it this way. Quite cold but catchy, at least to me.

Oh, and please forgive me my ranting, I'm just trying to learn how to describe my pictures, like give them a little depth by words. Vocational skills demonstrations are coming closer - or actually we have only one, aesthetic and visual parts combined this year. I've already started to plan out my work, and I think my idea is actually quite good. A four-part collage piece of photographies and words, the "deeper thought" or the so-called "soul" and "idea" of the work entwined around the thought that every decision you make is the right one - just have to make the best of it. Black and white pictures. Mmmh.

...I bet the estimating situation will scare the shit out of me though D:

Figuring out the plot

2010-05-06T23:09:00.005+03:00

Mua ärsyttää ihan hirveästi, että olen näin törkeän saamaton. Tai en saamaton, oon viime aikoina saanut aikaan yllättävänkin paljon, mutta ärr! En tiedä. Kouluun meno ahdistaa joinakin aamuina ihan ennen kokemattoman paljon, ja kaikki asiat vaan roikkuu niskassa.

Tarttisin oikeesti jonkun, jonka kainaloon vois käpertyä iltasin unohtamaan kaiken.

Tästä päästäänkin oikoreittiä aiheeseen, josta halusin oikeasti inistä: miehet. Naisissa ei ole mitään vikaa ja niitä kyllä löytyy, ei vain tällä hetkellä ole ketään erityistä, josta olisin kiinnostunut, mutta miehet, oi, miehet. Mä olen pitkästä aikaa törmännyt sellaiseen jätkään, joka on mun mielestä ihan mielettömän hauskaa seuraa, ihminen, johon tosissaan haluaisin tutustua paremmin, ja joka EI ihme kyllä soita yhdessäkään fanittamassani bändissä. Ei edes missään bändissä, josta pitäisin rahtusen. Ehei. Se on vaan sellanen jätkä, jonka kanssa voisin kuvitellakin itseni, sen kanssa on niin luontevaa olla. Tai on ollut tähän saakka, ja siinähän se suurin ongelma piileekin. Meidän läpänheitto ja satunnainen galtsuyhteydenpito on hiipunut tosi väkinäiseksi ja olemattomaksi, tiedä sitten miksi. Ahdistelenko mä sitä liikaa? Säikäytinkö mä sen, kun heitin puoliksi läpällä, että lähde mun kanssa kahville? Nyt mulla vaan pyörii päässä se, et kuinka pellen teen itsestäni, jos oikeasti pyydän sen kahville, kyseessä kuitenkin on mua useamman vuoden vanhempi ihminen, joka saattaa kelaa, että oon vain yksi ärsyttävä kakara muiden joukossa, jolle pitää olla kiva, ihan niin kuin faneillekin (oi kyllä, tää jäbyli soittaa bändissä, mä vain inhoan sitä musaa) tai jotain. A-h-d-i-s-t-a-v-a-a.

Mä en niin vain ymmärrä miehiä. Ehkä pitäis pysyä erossa niistä ihan kokonaan.

"Tell me what you tell you when the world won't listen."

There for Tomorrow / Stories

P.S. Tää ulkoasu on tällä hetkellä ihan keskeneräinen, hermostuin vain siihen beigeen pohjaan, joten oli pakko heittää tilalle tää vaalea. Mulla on joku freshness-innostus vissiin menossa, kun kuvistakin pitää tehdä kirkkaita, vaaleita, läpikuultavan tuntuisia ja raikkaita. Huhhuh.

Forget about the sunshine when it's gone

2010-05-04T18:49:00.013+03:00

Meitsi oli kattomassa Adam Lambertia viime sunnuntaina Stockalla!

...tärkeimmät asiat pois päiväjärjestyksestä näin ensiksi (:

Oon pahoillani intoilustani, mutta mun mielestä Adam(n) on yksi upeimpia ja valovoimaisimpia starboja taivaalla just nyt - sillä on mieletön tyyli ja karisma, se on upeen näkönen, ja sit on tietty se ääni. Se ääni. American Idolin "tuotteeksi" aivan järisyttävän hyvä laulaja, aian mieletöntä, et kerrankin sinne eksyi joku luonnonlahjakkuus.

Normaalisti lahjakkaat ihmiset perustavat bändejä ja tekevät omia biisien räpellyksiään ja kahlaavat levy-yhtiösuossa yrittäen saada jonkinlaista sopparia, ja sitkun sellaisen saa, ei jakseta kauheasti tsekkailla, mitä allekirjoitetaan. Adamin kohdalla maailmalla ja mulla sen mukana on käynyt tuuri - kaikki saattoi nähdä sen upean persoonan ja laulutaidot yhtä aikaa televisiosta, ja kaikki tiesi varmaan silloin jo, et tuosta tulee hitti. Sen ei tartte tehdä sellaisia "aloittelijoiden mokia". Äääääh, en mä tiedä mitä mä selitän, mut toivottavasti joku tajusi. Olisko selviä aivoja vaihdossa, anyone?

Mut siis anyway tää Stockailuhan meillä meni silleen, et vietin eka vappuni Hämeenlinnassa - ei älkää kysykö mitä mä siellä tein, olin lievästi humalassa ja muutenkin... mut ihan superkivaa kyl oli! - mistä palailin stadin suunnille lauantai-iltana Ellin kanssa. Majoituttiin Maltsuun, koska meidät käskettiin sinne, mistä matka jatkui Stockmannille sunnuntaiaamuna. Tai aamupäivästä, koska ei raaskittu lähteä sinne sateeseen hengaamaan.

Yllä meitsi ja Vilperi, joksi nalle nimettiin!

Perillä oltiin ennen puoltapäivää, mikä on jo saavutus sinänsä, bongailtiin tuttuja ja jäätiin hengaileen sinne jonon etupuolelle. Ylläriylläri, oltiin myös ensimmäisinä menossa ovista sisään, vaikka meitä ennen paikalla oli vähintään 50 henkeä. Hupsiee! :) Ei kaduta.

Sisällä oli tunnelmat aika tiiviit, ja tietysti siinä miltei sylikkäin istuessa tulee tutustuttua ihmisiin - tällä kertaa henkilöihin, joiden nimiä en todellakaan muista, tai ole ihan heti muistamassakaan, vaikka he ovatkin päätyneet jo kavereihini wonderland Facebookissa. Anygays, siinä jonkun tytsyn kanssa kehiteltiin ideaa, että joo, ostetaan Adamille joku nalle, jolla olis paita, mihin voi kirjoittaa jotain! Kerättiin kolmentoista hengen poppoo kasaan, millä ostettiin ensin Stockalta nalle, ja sitten Hennesiltä tavallinen valkoinen t-paita - maksettiin tuosta huvista 3 euroa per nenä. Ei paha, ei paha, varsinkaan niin suuresta ilosta! Kirjoiteltiin paitaan pieni tervehdys Adamille!

Kuvassa tytsyt tekee meidän Vilperille paitaa, ja kai sen naamastakin näkee, et kaikki diggaa? Ei me varmaan enää viikon päästä mitään yhteyttä pidetä, mutta sit joskus myöhemmin voi tsekkailla kuvia tosta nallesta, ja muistella, et hei, meitä oli se kolmetoista niistä parista tuhannesta... Ja Adam sano meidän nallee ihanaks ja meitä mahtaviks! (Ja mua söpöks, mut se nyt ei liity asiaan.)

Nää keikka- ja "keikka"-tuttavuudet on oikeesti mun elämän suola. Sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voi olla superhyvä frendi ihan pienen hetken, ei tartte sitoutua rakentamaan mitään kummempia ihmissuhteita. Tietty pelkästään pikakavereilla eläminen ei ole tervettä, kuten ei pikaruuallakaan, ja rakastan ylitse kaiken ystäviäni, mutta tuollaiset tuttavuudet on helppoja. Ihan niinkuin Mäkin drive-in.

Alla: Ryhmähenki on pop.

Stockalla oli jonottamassa aukeamisen aikaan kahdeltatoista ihmisiä vissiin sata tai pari, hieman ennen neljää jo toista tuhatta. Oli jännää olla koko porukan etuosassa, sitä ns. "eliittiä", vaikka jonotuksen ja listojen epävirallisten järjestäjien mielestä oltiinkin varmaan sitä pahinta pohjasakkaa, kun meidän yleisin lausahdus noihin jonotusnumeroihin liittyen tais olla "ei ketään enää kiinnosta tässä vaiheessa". Ei kyllä tainnut kiinnostaa, mä ainakin olin mielummin siinä parin kymmenen ihmisen jälkeen jonossa, kuin kolminkertaisen määrän! Ja kun kohdalle sattui muitakin etuilijoita, niin olihan niiden kans helppo lyöttäytyä yhteen! :DD Yhyy, hyi me, tuhmat tytöt.

Kaiken muun hyvän lisäksi mulla on joku mieletön identiteettikriisi meneillään. Taas. Ihan oikein, taas. Viimeki pohdin olevaisuuttani ja minyyttäni vuoden alussa, kun alkoi tulemaan naisellisempi fiilis, sellainen, et hei jätkät, tsiikatkaa mua, enkö mä olekin ihan jees? Mun feministibiseksuaalisuus vaihtui biseksuaalisuuteen, ja suostuin myöntämään, että pidän miehistä. Myös muutenkin kuin ulkonäöltä, ne on ihan okei välillä. Aika useinkin. Auts. Muutenkin mun tyyli ehti muuttua jo siitä raggarirokkarista pissikseen, ja nyt se taas hapuilee. Hengaan himassa sukkahousuissa ja faijan vanhassa villaneuleessa, käytän värikkäitä asusteita ja värittömiä vaatteita, etsin koko ajan jotain, mihin samaistua ja mitä omaksua omakseen. London style olisi kutsuva, tai muutenkin sellainen rela, mutta sievä ja ehkä hieman pikkutyttömäinen katutyyli vois olla, mut... enpähän omista minkäänlaista makua näiden asioiden suhteen! Haha :D Piti heittää lisäksi vielä kuvaa musta meikkaamassa - miettikää, sitäkään en harrastanut ennen tän vuoden alkua, nyt se on jo ihan joka päiväinen pakko - vaikkakin kuvan pääpointtina ovat nuo ylisöpöt ja yliepäonnistuneet kiharat. Mä pidän niistä, ja mä pidän mun muotoiluraudasta, jonka unohdin Malmgårdiin.

Help me.

I shouldn't think about it

2010-04-29T20:56:00.002+03:00

but the world here around me isn't including you anymore. The world here around me is missing you, and it hurts to see the world so blue.

See you later, alligator, or something like that.

Shape-shifting

2010-04-29T01:17:00.000+03:00

Yeap. A friend of mine reminded me 'bout blogger being all international and all, and insisted me to write at least this photography blog in English - she didn't really give me much chance to say no :') Well I'm not about to complain about the lack of skill or anything, I know I can write understandable text in English, so maybe you'll just have to read my boring, unimaginative commentary of at least equally boring and unimaginative photos! Sorry guys (: At least I can assure you there won't be any photography terminology or other fancy words or anything, I don't know any!

Anyway, today I had too much free time at home since I woke up too-fucking-early and was too sick to go to school, so I had some fun with my camera, taking pictures of... me! Of course! I really had 36 pictures of this same area (few different poses, croppings and stuff), and they were all different. Well, these two made it through then.

Heja Sverige!

2010-04-25T22:59:00.002+03:00

Kas pylly kun oon päivittänyt tiheesti viime aikoina! ((:

Maanantaista perjantaihin Ruotsissa - hengissä edelleen.

Perjantaista sunnuntaihin Helsingissä - lähestulkoon hengissä edelleen.

Huomenna koulussa - en muuten selviä hengissä.

Kaikki tekemättä.

Persevitun ahdistus ja ihastumiset, heippa (:

Update uno

2010-04-16T17:03:00.000+03:00

Jou! Oonkin ollut tosi ahkera päivittämisessä, hehheh. No mut tässä jotain matskua studiotyöskentelyn kurssilta viimeisten muutamien viikkojen ajalta. Malleina luokkakaverini Tuuli ja Hanna, sekä ystäväni Milly.

Lopussa kolme viimeistä kuvaa jotain satunnaista shittiä. No ei vaan, yhdellä salamalla med maailman hienoin multainen sateenvarjo koulun rappusissa, sit valoajattelukotitehtävä pikkusiskon huoneessa med taipuvalla varrella varusteltu lukulamppu ja viimeiset on ihan studiossa ns. "oikeaoppisia" kuvia, jos tuollaisia tilannekuvia voi sellaisiksi sanoa. Okei en tiedä voiko niitä sanoa sellaisiksi muutenkaan, mut... Olkoot.

Minä vs. shakki

2010-02-01T23:31:00.000+02:00

...checkmate, shakki voitti!

Meillä on koulussa menossa väriteorian loppukoe, omakuvasarja. Maikka heitti esille tän vaihtoehdon, että aina ei tarvitse itse sitä kameran nappia painaa, jotta se kuva olisi itsetehty, ja mähän sit fiksuna likkana tartuin heti siihen mahikseen! Muistin eräällä frendillä olevan superhienot shakkinappulat, ja ajattelin sit vaan mitä kaikkia mahdollisuuksia shakissa on: peli ja nappulat ovat täynnä symboliikkaa, kuten ne väritkin, yay. Siitä siis luomaan omaa itseä.

Galtsuteininä oon tietty itsestäni joitain kuvia joskus räpsinyt, mutta se, että joku muu kuvaa minua - kuvaajaa - on ihan hiton outo idea. Sinänsä tykkään olla kameran edessä, siitä huomiosta ja kaikesta ja näin, mutta se vaan on jotenkin luonnotonta. Hassua. Ei mulla pokka koko ajan pitänyt, joten tsiljoonasta otetusta kuvasta vähintään 90% on jotain suunnilleen seuraavan kaltaista matskua:

Nojaa, hups :) Olipahan kivaa! Kuva on tollanen söpön blurrautunut, koska meidän piti (huom. piti) ottaa kuvia siinä heti iltapäivällä, mutta jotenkin jännästi taisi kello hurahtaa sinne neljään ja hämärän pintaan, joten valot alkoi kusemaan... ISO 1600 on kaveri - tai sitten ei, kun kohinaa poistaessa netistä ladatulla ilmaisohjelmalla tulos on tämä, enkä usko että photarillakaan paljoa parempi. Aika pitkälti ei kaveri siis todellakaan, mutta jotain kuvaa piti saada aikaiseksi, ja sinänsä alla oleva on ihan hyvä luonnos, pitää vaan ottaa studiossa tai jossain uusiks paremmilla valoilla ja paremmalla taustalla.

Valitettavasti en shakkia osaa kovin hyvin pelata, mutta muistelin, että shakkimatti liittyi jotenkin siihen, että häviävä osapuoli ei pysty enää siirtämään kuningastaan minnekään ilman, että sitä syötäisiin? Pohdittiin hetki nappuloiden liikeratoja ja sitä, miten ne aseteltaisiin, jotta mun valkoinen kuninkaani olisi se häviävä osapuoli - halusin myös itselleni nimenomaan valkoisen, sen hyökkäävän värin. Tai värinähän se ei kovin hyökkäävä ole, mutta valkoinen aloittaa shakkiottelun, täten se on tulkittavissa "hyökkääväksi". Omat kasvoni halusin hieman varjoihin, koska olen ilmeetön murheissani, häviön hetkellä. Haluan olla piilossa, kun jotain käy huonosti. Kuninkaastani kiinni pitäminen kai sitten olevinaan on sitä loppuun asti täysillä yrittämistä tai jotain, mä en ihan itsekään tiedä.

Anyway, loppujen lopuksi shakkinappulat olivat mielestäni huomattavasti hauskempia kuin minä itse: kuvat ovat vain kuvaamisen ilon vuoksi otettuja, en mä näistä mitään ihmeellisempiä taideteoksia kaavaillut
.

Under the microscope...

2010-01-29T12:15:00.009+02:00

...it's a little harder to breathe ja sillee! Mulla on menossa joku törkee kouluahdistus taas - tai siis tekemisahdistus. Meillä on tässä jaksossa kahta ainetta joissa piirretään: esitystekniikkaa (opiskellaan vähän valoa ja varjoa ja värejä), sekä plastista sommittelua (kolmiulotteisuus ja tila) ja molempien tunnit skippasin tällä viikolla. Mun pää ei vaan kestä sitä räpläämistä ja hgkudgyhedg jotenki vaan menetän hermoni niillä tunneilla. Kai ne ei vaan sit jotenkin kuulu mun mielestä mun opintoihin, vaikka hyvin tiedän, et varsinaisesti opiskelenkin valokuvaukseen painottunutta kuvallista ilmaisua, enkä valokuvausta D: Vittusaatanaaa.

Tän lisäks alkaa viel kauhee kurssien loppurysä painamaan päälle. Maanantaina pitäis vissiin palauttaa filmikurssin portfolio, tai siis se jokusen kuvan sarja aiheesta "elämä", johon en oo saanu vielä aikaseks YHTÄÄN kuvaa. Tai kuvat on kuvattu ja filmitkin kehitetty, mut pinnakkaisia tai mitään muutakaan en oo ehtinyt tekemään, koska rakas opettajamme on ollut poissa - enkä mä käsittääkseni voi vaatia, että opetustaidottomat joskin asian itse osaavat luokkakaverit opettaisivat mua vapaa-ajallaan tekemään näitä juttuja, enhän? Tämän lisäksi torstaina olisi kuvan julkasun kurssityön (neljän sivun/kahen aukeaman pitunen lehtijuttu, ainakin viis omaa valokuvaa ja yks vektoripiirros + kasa turhaa tekstiä! Sivukoko A4 JEE) palautus päivä, väriteorian portfolio valmisteltavana, sekä joskus voisi varmaan palauttaa ton valokuvahistoria/kuvamedia portfolionkin, jonka deadline meni joskus tsiljoona vuotta sitten.

Sit ois vielä väriteorian "koe", eli neljän kuvan omakuvasarja: tarkoitus olisi tulkita minuutta väreillä ja niiden käytöllä, ei huhhuijaa! Voin muuten kertoo, että on ihan saatanan vaikee tehtävä.

Yo. kuva symboloi itse kullekin varmaan vähän eri asioita, mutta mä tiedän että Ollipupunen (meidän maikka siis!) tykkää siitä varmaan anyway, joten ihan _vitun_ sama =) Mulla olis jossain vissiin kans upeet paintilla tehdyt luonnokset neljään kuvaan, mut niist ei tajua oikeestaan mitään, et ehkä jätän ne postaamatta :DD Yks niistä näyttää mm. siltä et aikoisin vetää ranteeni auki sitä kuvaa varten, vaikka oikeesti kyseessä onkin rannerenkaita... okei, mä failasin sen piirtämisen! :)

Jepajee, tässäpä kaikki tällä kertaa!

Ps. Eiku ainiin, piti sanomani et aaaaaaaaa, viime viikonloppu stadissa oli ihana, ihanampi ja ihanin puspus!

Pps. Olin muuten koko illan selvinpäin, antakaa murut niiden virnuilujen olla, okei? =)

Fill with placeholder text

2010-01-26T00:25:00.005+02:00

Mä ainakin mielelläni nielisin jotain munkkilatinaa just nyt! Oon itseäni aivan tyhjää täynnä tällä hetkellä, toivottoman, teinityttömäisen ihastunut - kahteen ihmiseen vieläpä - ja aivan järjettömän saamaton. Mä suunnittelin paasaavani adjektiivista "kaupallinen", koska todistan sen väärinkäyttöä harva se päivä, mut mua väsyttää ihan liikaa saadakseni sitä aikaan. Saadakseni yhtään mitään aikaan oikeastaan, en digsuta nyt siis niin yhtään!

Anyway, mulla on taas vaihteeks kauhee morkkis, kun en oo päivittänyt tätä, vaikka tuskin tätä kukaan lukeekaan! Olis vaikka mitä jännää selostettavaa, mut nyt en jaksa kun heittää pientä faktaa tästä päivästä, mun stadin seikkailut saa jäädä vaikka ylihuomiselle ;)

Fakta 1: Mua vituttaa turhat koulupäivät, kuten tää päivä. Neljä oppituntia, eli ajallisesti laskettuna suunnilleen 7,5 tuntia tietokoneen ääressä istumista, ja ajasta reippaan puolikkaan opettaja oli jossain muualla kuin luokassa, tai jos olikin niin en mä sitä huomannut, niin hiljaa ja huomaamaton se oli. Neljästä oppitunnista kaksi jälkimmäistä me suunniteltiin kurssityötä (neljän sivun lehtijuttu vähintään viidellä valokuvalla ja vektoripiirroksella varusteltuna), jonka taitosta mä olen valmistanut jo viitisen eri luonnospiirrosta, ja kuvatkin on jo otettu. Muut eivät ole uhranneet asialle ajatustakaan, joten opettaja jättää neljä tuntia heille aikaa ajatella asiaa - nice! Ei dataamisessa mitään vikaa ole, muttakun galtsuun ja feissariin täytyy hiipiä ovelasti salattuja teitä ja opettajien huomaamatta, on se kohtalaisen perseestä. Varsinkin, kun kumpikaan ei toimi kunnolla - edes lunar ei toimi, ja se on helvetti sentään svedulainen saitti! Vad fittan, jag gillar inte!

Fakta 2: Olen isossa osaa aineita sinänsä edellä muita, mutta sinänsä jäljessä: edellä, koska mulla on sentään jokin havainto, miten mä mun portfoliot koostan, mitä mä niihin haluan, millaisia mun kuvasarjoista ja kurssitöistä tulee ja mitä kaikkee muuta mun pitää kasata kuvien tueksi. Jäljessä, koska mun töiden varsinainen toteutus kusee. Oon just ja just saanut kehitettyä pari filmiä, mutten ole tehnyt yksiäkään pinnakkaisia, en niin mitään sellaista - muut tekee jo lopullisia kuviaan. Hupsista.

Fakta 3: Missasin yhden viikon duunista - edelleen, vad fittan? Mun piti mennä sinne ensin torstaina, sit perjantaiaamuna, sit sunnuntai-iltana, sit tänään aamulla ja sitten vielä tänään koulun jälkeen. Mikähän laiskuusbugi muhun on iskenyt, kun en saa mitään aikaiseksi, edes niitä asioita, joista mulle maksetaan?

Fakta 4: Kuopioon palaaminen pilasi mun fiilikset, mielenterveyden ja käytöksen. Koulussa oli vielä ihan jees sen aamupäivän ajan, kun oli jotain tekemistä mihin keskittyä, aurinko paistoi, eikä tarvinnut ajatella kauhean tarkasti, et jee jee, Kuopio. Iltapäivällä alkoi harmaus ja arki lamautti. Mieliala laski kuin lehmän häntä, koko loppuiltapäivän sit vissiin jauhoin Tuulille paskaa kaikista, koska teki mieli. Loppuillan taas auoin päätäni mutsille - en vissiin osaa keskustella enää normaalisti, vaan koko ajan pitää käyttäytyä kuin pahainenkin esimurrosikäinen ja räyhätä jotain ihan olematonta (tosin se on ihan totta, että toi mutsin yhtäkkinen kiinnostus mun reissua kohtaan on tosi vittumaista - sitä ei ole aiemminkaan kiinnostanut, joten ihan turha kuvitella, että antaisin sen tivata mitään yksityiskohtia nytkään, varsinkaan kun mun mielestä mun stadielämä ei mutsille kuulu ollenkaan, kun se ei tajua niistä meisingeistä yhtään mitään: varmaan lähinnä olettais mun käyttävän vähintään jotain suonensisäsiä, jos sanoisin sille mistään mitään).

Fakta 5: Olin hyperaktiivinen ja starttasin kuvablogin/sähköisen portfolion/kotisivublogin itselleni väliaikaiseen osoitteeseen uusitaloee.blogspot.com. Jälkimmäinen e olisi vielä tarkoitus saada osoitteesta pois, jotta blogin osoite mätsäisi mun virallisempaan mailiosoitteeseen uusitaloe@gmail.com, hehee :D Tosta mä diggaan, kunhan saan kehiteltyä ja säädettyä sitä vielä kohdilleen, jee! Ja jos sitä joku päivä sais vielä ihan oikean kotisivun, minne voisin linkittää tän blogin ja tunkea omiin alaotsikoihinsa galleriat, CVt, erilaiset portfoliot, kuvasarjat, pakinoinnit ja sellasen oldskool freebok.net-vieraskirjan! Se on ihan must.

Anyway jeejee, ihan kohtuu hyvillä fiiliksillä venailen huomista väriteorian tuntia, kun mulla ei oo kuvia laisinkaan valmisteltuna! Onneks kyseessä on vasta loppukokeen luonnoskuvat, joten mulla ei ole mikään kauhea kiire tässä.

Ps. Huomenna herään duuniin, vaikka henki menis. Saatana.

Give me something to return to

2010-01-11T14:22:00.007+02:00

Argh mikä tylsyys kuolema tää koulu on! Selailen täällä jotain tsiljoonan maksavia CMYK-värikarttoja (siis painovärikarttoja) ja täällä on about tsiljoonamiljoonabiljoona väriä - tää kirja on ihan törkee tiiliskivi - vaikka nää värit onkin tässä vaan 5% välein, hehe lol.

Oon lähinnä lagittanut koko kuvan julkaisemisen tunnin kahvilla, kuraattorilla tai galleriassa, kun ei mulla oo mitään tekemistä! Ehdin tehdä viime kerralla jo mun käyntikortin valmiiks kuvaa lukuunottamatta, ja tällä kertaa heitin sen kuvan vaan tonne ja viimeistelin tekstit, eli varmistin et ne on tasassa ja blah blah fucking blah. Oikeesti ei tylsempää oppiaineitta vois olla! Varsinkin kun puol luokkaa on ihan törkeen jäljessä, koska ne ei keksi ideoita. Tai sit mä vaan oon edellä. Hupsista!

Siis lalalaa mua vähän rassaa istua täällä huvikseen - pelaamassa jotain pasianssia tai jumittamassa galleriassa tai selaamassa kuvia DeviantArtissa tai Harhakuvassa ja hei lol oikeesti. Meille tyhjäntoimittajille saa keksiä lisätehtäviä, rly!

Tsaijaijai, ei mulla ees oo tälle päivälle mitään tekemistä. Emma kyl kysyi, monelta pääsen, mut eipä siitä sen jälkeen oo kuulunu mitään, et nojoo höh tylsyys, dataan varmaan tänkin päivän himassa ihan nolifena ja dissaan jengiä - varsinkin tota viimeöistä tuttavuutta voisi, se vaikutti ihan hassulta dudelta! (:

Elämä vois olla ihan jees.

Mä jään, pysähdyn ja mua ei kanna toiset enää

2010-01-09T02:51:00.006+02:00

Siis aaa KOULU ALKO! Hyhyhyii. En nyt diggaa yhtään, vaikka oonkin yllättynyt siitä, miten kivuttomasti normaaliin rytmiin palaaminen sujui - mut siis, koulu. Aah. Tänäänkin vaihteeks neljä tuntia väriteoriaa, blaah. Tosi jees tsekkailla netistä jotain Josef Albersin teorioita värien vuorovaikutuksesta ja leikitellä sit photarilla, et miten tehdään illuusio läpikuultavuudesta, sun muuta vastaavaa. Okei, mä tiedän et toi kuulostaa monien, varsinkin lukiolaisten, mielestä tosi hauskalta, mut ei se välttämättä oo! Varsinkaan, kun pitää tehdä sit Albersin teorioiden perusteella joitain ärsyttäviä tehtäviä (yksi väri näyttää kahdelta, kaksi väriä yhdeltä,...) joihin värit on valittavissa hieman alle 300 vaihtoehdon joukosta! D: Mun silmissä hyppii vieläkin ne pinkit ja siniset.

Maanantaina sit jatketaan pimiöllä! Törmäsin taas tänään Facebookissa yhden vanhan tutun päivityksiin, sattu puhumaan just filkkakuvauksesta, niin pitipä mennä mainitsemaan tuosta maanantain pimiörellestyksestä ja negatiivisista tunteistani sitä kohtaan: vastaus "Nauran sulle, kun tajuat, kuinka sielutonta digi on." Eh, excuse me? Mun mielestä digikuvassa ei ole yhtään enempää tai vähempää sielua, kuin filmikuvassakaan. Valokuvaus on mulle hetken vangitsemista, tunteineen tai ilman, manipuloiden ihmisen ajatuksia, tai sitten ei - riippuu, mitä haluaa ilmaista kuvallaan, miten. Miksi ei siis voisi ottaa vastaan teknologian tarjoamaa apua valokuvauksessakin? Koska on niin sielutonta ja hävettävän väärin luoda kaunista ja ajatuksia herättävää kuvaa kameralla, jolla voi kuvata ensin hyvin pimeässä, sitten hyvin valoisassa? Jossa asetuksia voi vaihtaa paljon laajemmin kuin filmillä? Tietenkään näin ei saa tehdä, koska ainoa oikea tapa tehdä "aitoa" valokuvaa on se perinteinen filmi.

...voi haistakaa nyt jo vittu.

Anygays, Cheri (Martin, aplodit niille, jotka tunnistaa nimen!) soitti mulle tänään kun olin koulussa - työpuhelu ofc, vaikka juoruttiinkin Cherin mielenvikaisuudesta ja Villen laiskuudesta lähinnä - ihan vain kertokseen, että se rupeaa tyrkyttämään Rumballe jotain juttua Carolinesta, sen nykyisestä bändistä, ja pyysi mua valitsemaan muutaman parhaan kuvan noista keikkakuvista, et mitä niille vois tarjota, jos ne sen jutun suostuu tekemään. Eh, Rumba, iik, eh? Mulla on valinnanvaikeus kaikessa muutenkin niin kamalan suuri, järjetön, mieletön suorastaan, niin entä tässä tilanteessa, jossa kuva mahdollisesti menee isoon musiikkilehteen? Syökää päänne.

Mua saa siis tosiaan auttaa valitsemaan kuvia! Itse ajattelin lähinnä jotain seuraavista:

Tykkään kans tästä alla olevasta kuvasta ihan simona, mut en nyt tiedä, et onks se mikään sopivin kuva johonkin lehteen, kun sinällään toi akustinen kitara saattaa antaa hieman väärän kuvan bändistä D:

Lisää näitä löytyy galtsusta ainakin smiolta ja lettivilleltä (molemmilla lukee kyl copyrighttina Eeva Uusitalo), sekä sit tietty luokiteltuna Carolinen yhteisöön (Evelyn-^).

Viikon syvälliset mietteet tarjoaa tällä kertaa yks mun tsiljoonista lempibändeistä - tää kuvaa mun fiilistä tällä hetkellä niin superisti, ettei mitään järkee:

"Look up to the sky in silence
Make sometime
You've got to dream on"
- Deep Insight / Dream On

Ps. Otsikko by Antti Tuisku! Antsan uus levy on jeeeesh! (:

Je ne regrette rien

2010-01-02T05:51:00.006+02:00

"I am Jekyll when I'm Hyde
I'm a deamon locked inside
I am restless when I sleep
I'm the beauty and the beast
She knew me
Yet she said:

There's no regrets
Why's love and hate
Always step ahead
What's left
Caught in betrayal
We failed
Je ne regrette rien
We failed
Je ne regrette rien
We failed
Je ne regrette rien"
- Cinema Bizarre / Je Ne Regrette Rien

"I don't remember one moment I tried to forget
I lost myself - is it better not said?
Now I'm closer to the edge

It was a a thousand to one and a million to two
Time to go down in flames and I'm taking you
Closer to the edge

No I'm not saying I'm sorry
One day, maybe we'll make it
No I'm not saying I'm sorry
One day, maybe we'll make it
No, no, no, no"
- 30 Seconds to Mars / Closer to the Edge

I'm here just for the debate

2010-01-01T01:23:00.010+02:00

"And that's one thing about me I hate to love
You can't really win a fight without
Putting yourself on the line"
- Deep Insight / Pushover

Nyt on joulut sit juhlittu, onneks. Aattona tappelin mutsin kanssa ja kaikkea muuta yhtä hauskaa, eikä lahjoillakaan kauheasti brassailla, rly. Rahaa ja rumia koruja, sekä karkkia. Blaah. Kohtalaisen mielikuvituksetonta. Paras "joululahja" kaikista taisi sitten loppujen lopuksi Spotify invite, se on ollut ihan hyvässä käytössä jälkeenpäin! Spotifysta on paljon helpompi etsiä uusia, kivoja bändejä, kuin MySpacesta. Soittoluetteloiden luominen on ihan törkeen helppoa ja hauskaa, ja kun siellä yksinkertaisesti on niin törkeen paljon sitä musiikkia! Ainoo, mikä tästä nyt puuttuu, on se, et last.fm scrobblais Spotifyllakin toistetun musiikin. Ah se olis mun taivas!

Olin muuten viikonvaihteessa Tampereella! Sunnuntaina chillailtiin Klubilla, esiintymässä Parkside Lights, Caroline ja Flinch, joista viimesen missasin, koska "Ville sulki mut vessaan" (aka jäin alas, koska ylhäällä oli ihmisiä, joista en ehkä ihan tykkää niin hirveän paljon). Keikoilta otetut kuvat oli laatua "roskiin vilkaisemattakaan", mut nää muut... no jaa, tsiikailkaa ite:

Tompan outfit on vissiin maailman täydellisin (vas.), tässä vaiheessa vaatteiden vaihtoon puolivälissä. Keikalla olleet valkoiset housut se vaihtoi vielä mustiin farkkuihin. Onneksi.
Ja mun emokid taas diggas bissestä - edelleenkin yks niistä elämän ihmeistä, joita en tajua. Miten sitä paskaa voi juoda? DD:

Anyway, oli huisi reissu =)

Nyt on muuten uusi vuosi. Miettikää, olin vuoden ja vuosikymmenen vaihtuessa lagimassa yksin himassa, minkä jälkeen exäni ja frendini soittivat (molemmat ihan perseet, ylläripylläri hehe) ja selittivät aikansa jotain paskaa, jees.

Eihän täs, hyvää uutta vuotta 2010 vaan kaikille!

P.S. Tästä kuvasta diggaan sit ihan oikeesti kuvana! Okei, Villee itteensä ois voinut tietty näkyä enemmän tossa oikeella, mut mun mielestä ihan hauska kuva. Peilikin just sopivan sottanen (((=

Vitutuksen multihuipentuma vs. perusolotilana onnellisuus

2009-12-23T22:31:00.003+02:00

Mietin just et mitkähän vaihdevuodet mulla on menossa, kun taas hyppii nää mielialat. Oon nyt ollut perjantaista lähtien ja muutenkin koko viikonlopun jäljiltä tosi ilonen, pohjimmiltani perusonnellinen, mitä harvemmin tapahtuu, kun mun iloisuus on yleensä sellaista hetkittäistä ja nopeasti ohimenevää tyyppiä, et pohjana on joku dullness yleensä.

Nojoo tosiaan, viikonloppu oli viikonloppu: olin stadissa "pitkästä aikaa" hengaamassa Carolinen dudejen kanssa ja perässä, Glorian Piparirockissa - tapahtumalla on muuten maailman naurettavin nimi, right? - ja Sarinan kanssa viettämässä laatuaikaa tai jotain. Maanantai ja tiistaikin meni vielä jotakuinkin ilosissa meiningeissä, vaikka jouduttiinkin maanantaina Hannan kans venaamaan bussia jotakuinkin tunnin verran.

No, tänään sit hävis. Tai eilen illalla oikeestaan, kun mutsi kilahti siitä, etten viittiny lähtee mökille ihan vaan yhdeks _yöks_ valittamaan ja pilaamaan niiden reissua, vaan jäin mielummin himaan siivoomaan, kun aamulla oli asunnon näyttö (meidän kämppä on tosiaan myös myynnissä, btw, lähtöhinta 160 000e, järjestetäänks huutokauppa?) ja täällä oli tosiaan saastasta. Että niin. Siitä sit lähti fiilikset laskuun: angstasin illan yksin himassa, röökailin rauhassa ja söin sillon kun teki mieli, siivosinkin vissiin aamukolmelta. Aamulla heräsin sitten mielettömään vitutukseen, joka on jatkunut siitä saakka. Muutenkin, huomasin tänään, että oon viime aikoina ollut tosi ihana ihmisille ja kaikkea. Mä en jaksa ilmeisesti enää sanoa kellekään mitään kivaa, dissaan vaan aina ja oon ilkee, vaikka mulla ei ois mitään syytä. What the fuck is wrong with me? Vitutus pahenee, kohde vaihtuu - mä olen kamala - ja kohta oon taas itsesäälissä rypevä angstinen emoteini ihkudaa.

Mä en oikeasti tiedä, mitä mun pitäis tehdä.

"Please don't throw me away, don't throw me away... it's raining in Monk Bay."

Näin tällä kertaa, Sunkkareiden Monk Bay on varmaan yks maailman kaikkeuden parhaita masistelubiisejä =)

Viikonlopusta lähtien oon sit popittanut aika pitkälti ainoastaan New Deadlinea ja sellaista tamperelaista aarretta kuin Parkside Lights! Kaikki tsekkiin niitä Klubille sunnuntaina. Huhu.

Before - after

2009-12-01T18:35:00.002+02:00

Musta on tullut ihan kamala. Ilkeä, pahansuopa, kusipäinen ja itsekeskeinen. No mut whateverrr. Olin ennen ihan törkeän naiivi, kiltti ihmisille, uskoin kaikki jutut ja, well, eihän siitä mitään hyvää seurannut. Okei, jotkut saattoi tykätäkin musta inhoamisen sijasta, mutta ei siinä, enhän mä itsekeskeisyydessäni enää muiden mielipiteistä välitä. Eniten mua pelottaa kaikessa tässä muuttumisessani ja "kasvamisessani" tämä aivan viimeisin huomaamani uusi piirre minussa - objektiivisuus. Toimittajan ammattiin ihan kätevä, mutta ei helvetti! Tulee sellainen fiilis, että olen etäinen ja kylmä ihminen kaikkien läheisimpienkin ihmisten mielestä, kun käsittelen ongelmia (olivat omiani tai eivät) niin mielettömällä objektiivisuudella, jotain mikä oli minulle ennen lähestulkoon mahdottomuus, vaikka olisin halunnutkin nähdä asioita niin. Olin ennen mielipiteissäni järkkymätön ja täysin omiin arvoihini ja periaatteisiini jumittunut, nyt jotenkin... kaiken näkee niin monista eri kulmista, että on melkein mahdotona pysyä yhdessä mielipiteessä kovin kauaa. Ajatukset lentävät puolin ja toisin päässäni ja muuttuvatkin siinä samalla koko helvetin ajan. Kamalaa. Omasta impulsiivisuudestani ja sponaaniudestani en ilmeisesti ole edelleenkään päässyt eroon: sanon mitä ajattelen, en ajattele mitä sanon, thinking after actions ja sitä rataa, mutta tämäö kylmän viileä objektiivisuus on ihan painajaismaista kaiken sekoilun jälkeen. Hyi.

Tiedättekö mikä tässä on kamalinta? Ei se, että muutun koko ajan kauheampaan suuntaan, kylmemmäksi ja vaikeasti tavoiteltavammaksi ihmiseksi, ei tämä erakoituminen ja paskan jauhaminen, ei selkään puukottaminen ja juonitteleminen, vaan yksin kertaisesti muuttuminen. Pelkään suuria muutoksia, ja itselleni suurimmat muutokset ovat aina ne, jotka tapahtuvat sisälläni. Päässäni. Äh, en mä edes tiedä, mitä mä taas höpötän, ja muutenkin hepat kutsuu, joten kipaisen tallille. Viikonlopulta on pakko postailla kuvia ja ennakkokiksailla ensi viikonloppua sit vaikka myöhemmin illalla, tai huomenna, ei koulussa ole kuitenkaan mitään tekemistä (vaikka Olli onkin kamala ja sen kiroaminen on kivaa ja se laittaa kuitenkin kuvaamaan siellä saatanan märässä ja mutaisessa kouluympäristössä, peltojen keskellä - arrrgh tulen hulluksi).

Portfoliopaniikki

2009-11-25T21:01:00.004+02:00

Koska tenttipaniikki meni jo! Edeltävääkin lyhyempi, ja periaatteessa helpompikin, tuo tentti siis. Neljä tehtävää, joista yksi kuva-analyysi ja yksi jotain siihen suuntaan myöskin. Kusin sen silti! En oikein tajua, miten onnistuin, mutta jotenkin lukiessani eilisiltana nuo sanat "al secco" ja "kahtamoinen" ainakin pujahtivat oikein laadukkaasti ohi. Ja kaikki kuvamonisteetkin, en oikein osaa yhdistää tekijää ja teosta, enkä varsinkaan näitä kahta aikakauteen ja aikakauden prioriteetteihin. Nils Schillmark Mansikkatyttöineen on ainoa jotakuinkin mielessä oleva, uusklassismista kehittyneen pohjoismaisen tyylisuunnan, kustavilaisuuden, edustaja. Hmm. No mut ehkä tuosta kakkonen (arviointi 1-3) rapsahtaa kuitenkin, molemmat esseetehtävät menivät jotakuinkin nappiin.

Huomenna olisi sitten ensimmäisen portfolion palautus - jonka tehtävistä minulta puuttuu ainakin. yksi kuva ja ensimmäinen analyysitehtävä, jonka tehtävänanto on hukassa. Ohopsista. No mutta, ehkä revin päästäni jotain shittiä luokkikselle näytettäväksi, se voisi sitten vaikka uskoakin, että edes yritin! Lehtijutun otsikkokuvaa kiinteistönhuoltajasta tuskin taion huomisaamuksi mistään, mutta ainahan sitä saa toivoa ihmettä... Hehheh. En ole edes varma mitä kaikkea portfoliossani on ja mitä kaikkea siitä puuttuu. Voisinpas siis tekaista listan:

kuvareportaasi: nuorten peliriippuvaisuus (vaihtoehtoina myös syksy ja joulukuu)
kuvareportaasi: oma aihe - Deep Insight Kiuruvedellä 14.11.2009 (x2, koska ensimmäinen taitto oli aivan kamala)
kuvareportaasi: ota kantaa - syömishäiriöt
raportti: vierailu VB-keskukseen - Markus Henttosen Night Time Stories
raportti: vierailu VB-keskukseen - Vuoden lehtikuvat 2008
paras kuva + kolme uutta kuvaa sen ympärille
paras kuvani + miksi olen/haluan olla valokuvaaja -essee
itsearvioinnit 1 + 3 (missähän se kakkonen on?)
otsikkokuva: "Opiskelijan päivä"
otsikkokuva: "Taiteilija Backmann voitti Finlandia-palkinnon"

Siihen se sit varmaan jäikin. Pitäisköhän tossa oikeesti olla paljonkin jotain muuta? Hope not, mulla ei ainakaan mitään enempää ole... eikun ainiin, se työskentelypäiväkirja, josta meille kerrottiin vasta tällä viikolla, err wut? Nojaa, sitä tuskin on kukaan tehnyt, en mä ainakaan muista nii vanhoja juttuja, mut mut joo jee joo jaa. Nojaa. Joo.

Jukka Nikunen/Deep Insight @ Kiuruvesi 14.11.2009. Kerranki oli kiva tehä koulujuttuja ku tällasii piti duunaa 8)

Five minutes later...
Edit: Paras kuvani/miksi olen valokuvaaja -essee todettu hävinneeksi. Molemmat otsikkokuvat todettu käyttökelvottomiksi. Itsearviointi #2 löydetty.

Hopsula heisula hopsansaa

2009-11-23T14:53:00.003+02:00

Hei ohopsista, oon aktiivibloggaaja ja sillee tietty? =D No eihän tässä.

Olen ihan hirveä laiskapaska nyt, en jaksa kamalasti kertoilla viime aikojen tapahtumista, oh noes, ei tätä kukaan edes lue =) Aloin tuossa jossain vaiheessa diggailemaan Deeppareista ja eksyin tsekkailemaan niitä Pieksämäelle. I fell. Like, rly! Yks parhaista bändeistä, joita oon koskaan livenä nähnyt, toimiitoimiitoimii! Menkää kaikki kattoon! Jos ette usko mua, niin visiteeratkaa ees DIn sivuilla katsomassa kuvagalleroita, ainakin Kiuruveden kuvia ;>> Musta tuli photographer - kuulostaa muuten mielettömän jännältä. Ollaan naureskeltu kavereiden kanssa, kuinka toi sana saa aikaan kauhean ammattimaisen ja aikuismaisen vaikutelman musta, ihan niinku olisin joku iso paha professional :DD

Tuosta tulikin mieleeni, että hui hitsi, kuinka jännittää ens viikko itsenäisyypäivineen! Sunnuntaina 6.12. olisin menossa tsekkailemaan Carolinea ja Hangmenia Nosturiin - näistä ensimmäistä ainakin kameran takaa. Se on sit vissiin ensimmäinen "oikea" kuvaajanpestini, fotopassilla riekkumaan sinne Noselle ja oooooooooh. Jänskättää ja peljättää ja kaikkee iik.

Ja Carolinesta (lähinnä T-Gunista, myönnän) tulikin mieleen sit viimeisimmät uutiset Automatic Eye'sta: levy on lähes valmis ja livemuusikot sai potkut. Njoo. Oon oikeestaan ihan tyytyväinen Peten ja Heikin ratkaisuun, ymmärrän kyllä jokseenkin, että miksi. Huono juttu niille vaan se, että tilanteen on annettu mennä näin pitkälle, nyt kaikki on total rebellejä AEta vastaan, harmi.
"Ihan turha tulla keikoille enää."
"Ne oli parhaita."
"Itq."
Et ceteraaa, angsviilsviils ja sillee :) Ikävä mullekin kyllä tulee Tomppaa, Nikoo ja Yytä täydentämässä AEta kokonaisuutena keikoilla, tietenkin. Bändi on kuitenkin ollut niin massiivinen osa tätä vuotta, ettei mitään järkeä, ja ihania ihmisiä ne on kaikki. Varsinkin Nikoon oon jotenkin kiintynyt nyt viime aikoina, mutta eiköhän niihin törmäile vielä joskus jossain. Tomppaan ainakin, sille tää on ehdottomasti vai hyvä juttu! Carolinella menee lujaa, keikkakalenterissa on keikkaa toukokuulle saakka, ja sinnekin väliin varmaan saadaan vielä myöhemmin mahtumaan jotain uutta. Loistavaa, se bändi onkin niin mielettömän hyvä, että ansaitsevat kaiken saamansa huomion <:

Mut emmä nyt jaksa selittää, just alko tuleen sopivan hämärää et lähen kyl kameran kans juoksenteleen tonne suurelle hautausmaalle, yritän keksii jotain kuvattavaa jostain! Saisin sit ehkä joskus hyvällä tuurilla kuvasommittelun portfolionki valmiiks (perjantaina palautus DD:).

Luv y'all!

Mitä laivalla tapahtuu, se laivalle jää

2009-10-12T02:09:00.005+03:00

...melkein ainakin! No ei mutta, ei mulla ollut tarkoitus mitään ruveta pimittämään tarkoituksella, löydettiin vain joskus tuollainen hauska yhteisö IRC-Galleriasta - jonka uusi ulkoasu on muuten helvetin khuul, siis IMO ainakin.

Mut tosiaan, oltiin viikonloppuna merillä! M/S Isabella kuljetti meidät Ahvenanmaan kautta Ruotsiin ja takaisin, matkan varrella ehti esiintyä niin Automatic Eye, Indica kuin 15 Minutes Before the Divekin. Näistä viimeisin oli ehdottomasti paras, vaikka AE nyt onkin virallisesti se "lemppari". Vartti vaan on sellanen bändi, jota ei voi vastustaa, niissä on jotain niin käsittämätöntä energiaa ja vaan "sitä jotain. Ei helvetten.

Petteri ja Nikodeeeemus popittamassa lavalla. Oikeella pelkkä Petsku uuden emotukkansa kanssa.

Laivalla sit tosiaan vähän sattu ja tapahtu. AE astui lauteille ja kas kummaa, sieltähän puuttui yksi mies riveistä. Y oli jäänyt himaan, tai en mä tiedä minne se meni, mut ei ainakaan laivalle tullut. Nellin faija oli katsellut hieman liikaa BBtä ja matki Ninoa ja Samia koko ajan, eeh... kiva. Tai sit ei. Kaikki sääti vaan jotain, ja meidän tanssit oli aika upeita. Alkoholilla saatiin kuivastakin menosta aika pirteetä, oli kyl aika törkeet bileet meilläkin, kunnes Mutru alkoi angstaamaan, etten tykkää siitä, ja et Heikki on sen uus best friend. Harmi vaan, et Heikki näytti löytäneen ihan jonkun muun uudeks parhaaks kaverikseen, ja sit Nellin faija tais sekin kaveerata ihan tyylillä näiden jätkien kanssa. On se Matti kyl aika huima =)

Mut voin kertoo et humalaiset miehet - tai hieman humalainen Pete ainakin - on söpöjä. Mä tykkään niistä sillon, ne vaan sössöttää ja tosi usein niiden mielestä kaikki on kauniita ja muutenkin hehhee. Ne on vaan niin surkuhupaisia. Siis ihan yleisesti ottaen kaikki känniääliöt on (:

Laalaa. Lauantai lähti sit liikkeelle ihan liian lyhyiden yöunien jälkeen Matin Nino-imitaatiolla, not nice. Angstasin kipeää varvastani (tässä on vissiin pahemman laatuinen tulehdus tai alkava kuolio), sekä ihan muutenkin. Ei edes tullut darraa tai mitään, ihan yleisluontoinen vitutus ja masis iski. Heikki oli ihan suloinen, kun se yritti piristää ja kyseli jotain, Tomppa taas jumalattoman ärsyttävä, kun se tuli siihen vihjailemaan jotain. Ei satan.

En mä tiedä, oli mulla ihan törkeen kivaa kuitenkin, siellä laivalla
vaan oli niin paljon hyviä tyyppejä. Neltsu, Mutru, Rebekka, Elli, Sarina, Lissu, jätkät, sillee. Jesh. Oli magee reissu, pitänee joskus ottaa uusiks! ;>

Rebekan kans kannella seikkailemassa.

Nyt ois sit eessä viikon syysloma. Jejee! Oikeestaan odotin kouluvapaata ja kiireetöntä syyslomaa, mut tässähän on kaikkee kyl tuloillaan. Koulujuttuja pitää valmistella, ihan törkeesti on kuvia otettavana, ja toi yks saatanan portfoliokin tehtävänä (käsin, koska opettaja ei kuulemma jaksa tuijottaa tietokoneen ruutua), ja pitäis ehtiä Jyväskylään ja stadiinkin. Tai Vantaalle, Carolinella olis perjantaina sallittu keikka Vernissassa - messissä myös Pyhät Tepot ja joku random bändi, liput vitosen, sinne vaan kaikki, jotka kynnelle kykenee! Katellaan tullaanks sieltä hengis takas.

Hehee, mitäs sit vielä... Eipä nyt just tällä sekunnilla mitään, venailen vaan tota tulevaa viikonloppua stadin suunnalla, tykkään hengata siellä ihmisten kanssa =) Jejee. Loppuun vielä yks kuva musta ja Mutrusta, edustettiin hieman sekavan olosina (mutta tässä vaiheessa vielä selväpäisinä) jossain siellä laivan käytävillä:

Damnshit

2009-09-29T22:22:00.009+03:00

Hoi hallelujaa hei kaikille!
Automatic Eye'n keväällä ilmestyvän albumin ensimmäinen single julkaistaan keskiviikkona 14. lokakuuta bändin MySpace-profiilissa, eli reilun viikon kuluttua! Oikeesti hiphei! Tätä on ehditykin odottaa kuin kuuta nousevaa =) Oh yeah. Tajusin muuten just, etten ole vieläkään esitellyt täällä überhienoa PowerPoint-esitelmääni AEsta, vissiin pitäis. Se on kyllä kirjoitettu niin täyteen pelkkää bullshittiä, etten viitsi kovin suurta kuvaa siitä laittaa tähän, ettei kukaan vain erehdy lukemaan sitä :DDD Arvosteluperusteina olivatkin nimittäin juuri ulkoasu, sun muut turhat jutut, esim. GIF-kuvien laatu, etcetc. Mutta tuossahan vieressä tuo on ;>

Anygays, kauhee morkkis päällä, kun oon hylännyt tän blogin ihan täysin! :o Omk. Kaikkia kuitenkin selkeästi kiinnostaa tieto, että olin viikonloppuna stadissa. Taas. Helsinki ei välttämättä ole kaupunkina suosikkini, se on liian tunkkainen, kiireinen, ihmisiä täynnä ja ankea, mutta siellä asuu kivoja ihmisiä, ja siellä tapahtuu kaikkea jänskää. Tänä viikonloppuna oltiin kytistelemässä Carolinea ja Lovexia. Ensimmäinen on aina loistava, Tomppa on kiva ja kaikkea, jälkimmäinen kusi ihan kympillä, vaikka uusi biisi kuulostikin kivalta. Oikeasti, miten joku julkkis voi olla niin törkeä, että tulee sanomaan vain "Kiva et ootte täällä, mut ei meil nyt kyl oo aikaa ollenkaan, heippa" ihmisille, jotka ovat odottaneet heitä yksityistilaisuuden tilojen välittömässä läheisyydessä sanoisinko, abroboo, 12 tuntia? Sateessa ja tuulessa vieläpä. Haistakaahan jätkät hei vittu, menee jo aika diivailuksi.

Tällä hetkellä istun koulussa, opettaja pitää henkilökohtaisia kritiikkejään edeltävästä kurssista tuolla seinän takana, joten mulla on hyvää aikaa bloggailla (: Olin kylläkin koko viime viikon poissa koulusta, nuhassa, että rästiin jääneitä juttuja voisin tietty harkita tekeväni. Ei vaan ihan innosta just nyt. Olis valokuvauksen koetta ja sitä ja tätä ja tuota ja vielä tällaistakin lisäksi, huhhu. Valokuvan historia on kuitenkin ihan siisti aine, mikäs tässä. Tässä oppii kaikkea mielenkiintoista, varsinkin kun työskentelytapana on oma-aloitteinen ja itsenäinen surffailu netissä. Toimii! \o/ On se kumma, kun historia oli aina yläasteella se vittumaisin ja kuivin oppiaine, mutta nyt amiskassa (tai käsi- ja taideteollinenhan tää on, mut...) nämä erilaiset historia-aineet ovat niitä hauskimpia. Wo-ou.

Mut nyt mä aktivoidun ja alan dissaamaan ihmisiä, olé! Pitänee varmaan palailla viimeistään viikonlopun laivareissun (med Automatic Eye & 15 Minutes Before the Dive) jälkeen, tai ehkäpä ennenkin sitä.

P.S. En muuten kehtaa näyttää naamaani ihan heti sellaisen baarin kuin Boothillin läheisyydessä. Viikonloppu oli tarpeeks nolo.

P.P.S. Mun tupakkalakko, joka ehti kestää viikon ja josta en ehtinyt kertoa teille, loppui. Ei pitänyt. Ounou =(

P.P.P.S. Nyt on muuten 5.10., eikä 29.9. Satuin vain aloittamaan tämän tekstin silloin, et ohops.

It's all over

2009-09-14T13:50:00.003+03:00

...ensimmäinen tentti on siis ohi! Koealue oli muinaishistoriasta 1800-luvun loppuun, joten joten. Paljon me ehdittiin pelätä, että ehditäänkö me edes tehdä kunnolla 60 minuutissa sitä, kun matskua on niin paljon ja opettajakin sellainen, että varmaan on ihan vitun vaikea koe. No mut kappas, eipäs ollutkaan!

Kokeessa kysyttiin lähinnä, että mikä on a) pergamentti b) mosaiikki c) kapiteeli, piti vähän kertoilla syvyysvaikutelman luomisesta tietyissä taideteoksissa sekä kristillisen joulun kuvaamisesta kuvataiteessa, essee 1600-luvun taiteesta ja essee egyptiläisestä hautamaalauksesta. Ihan helvetin hankalalta kuulostaakin, eikö? Jäi tosi hyvät fiilikset siitä nyt, kyl sieltä ainakin kakkonen tulee (arvostelu 1 - 3) ! :>

Viikonloppu oli ihan... no, jees silleensä, perjantaina näin ihmisiä, paaaaljon ihmisiä, ja sit Automatic Eye oli jees (Pete muuten kertoi, että näillä näkymin uusi levy julkaistaan 17. helmikuuta ens vuoden puolella ja vissiin nyt lokakuun puolivälissä ensimmäinen sinkku). Keikka oli jees ja jotain khuulei kuvii tuli, sit lauantaina näin Cindyy ja kaikkia ja käytiin Lunan kanssa Lahdessa katsomassa New Deadlinee! OMK. Mahtava bändi <3>

Sunnuntai sit... No, huonosti. Nico oli apina ja sit emmätiiä, Ellu on kiva jee, mut sit Nico ööh. No ihan sama en selitä, mut kuitenkin. Jäi niin paska fiilis siitä et meinasin hypätä junan alle samantien.

MUTTA Sarina sano just et se pääsee laivalle sittenkin! Siis 9.-10.10.2009 M/S Isabella proudly presents: 15 Minutes Before the Dive & Automatic Eye! (ja Indica, mutta kuka nyt sen haluu nähdä.) Tulee siisteintä ever! 8) Eli mennään eikä meinata med Nelli, Lissu, Sarina, Elli ja Riitta! Ainaki nyt nää. Jeeeeeeeee! <3

Elämäni on ohi!

2009-09-08T12:14:00.003+03:00

Facebook on blokattu koulun koneilta! Ei enää vitutuksen purkamista sinne, ei enää kivoja keskusteluja ihmisten kanssa edes tauoilla! Oh noes! Mä en pidä tästä, en sitten yhtään.

Asiatonta.
Mä en ala.

Just let me love you, just let me

2009-09-07T09:58:00.010+03:00

Smakia! Bändin kolmas studioalbumi - ensimmäinen englanninkielinen - "Shopping Mall Religion" ilmestyi tuossa keskiviikkona, ja ehdinkin jo angstailla, että höhhö kun en sitä ihan vielä saa. Sitten kävikin niin, että hupsista, tätini piti lainata minulle 5 euroa, mutta antoikin 30e! Ei haittaa mua ainakaan tippaakaan =)

Eli tuo otsikkohan on Smakin kipaleesta "Hang on". Jeejee.

Hitto, aloitin kirjoittamaan tätä koulussa, ja silloin mulla oli kai jotain asiaakin, nyt mä en enää muista, että mitä mun piti tähän kirjoittaa. No mut, miten vaan! =)

Anygays, viikonloppua odottelen jo malttamattomana. Perjantaina olis puoli kakstoista lähtö stadiin, sit illalla siellä Automatic Eye, sitten Nicolle yöksi, lauantaina New Deadline Lahdessa, ja sieltä takaisin Tiksiin taas Nicolle. Tarkoitus olisi tietty nähdä muitakin ihmisiä, kuten Sarina, Liljaemilia, Luna, Carre, etc etc. Katellaan. Katankin vois pakottaa lauantaina sinne Lahteen, kun se kuitenkin asuu niin lähellä...! New Deadline on mahtava.

Eniten mä kyllä nyt venaan marraskuuta. Tänään ilmoitettiin, että Paramore (!) tulee 29.11. Helsingin jäähallille omalle keikalleen, tuon uuden levyn kiertueen myötä, ja liput myyntiin ensi perjantaina. Todellakin olen menossa! Paramore on jotain niin muikeeta, ettei oikein viitsi jättää välistäkään, varsinkin kun kaikki mun Suomen kesän festaroinnit on failanneet parina viime vuonna.

No mut joo, kai se siitä =) Ainiin, ja lupasin muuten hirttää meidän taidehissan maikan! Ihan törkeästi matskua opeteltavaksi tenttiin, yksi projekti ja kurssityö perjantaiksi... Tenttikin on jo maanantaina. Tällä menolla mulla on burn out jo ennen kuin ehdin täyttää kahtakymmentä.

The secret life of Claude Lorraine

2009-09-05T00:16:00.005+03:00

Kukkuu!

Totesin tuossa koulussa, kun stalkkailtiin Inkan kanssa ihmisten blogeja, että ei ole tullut tänne kirjoitettua mun uudesta oppilaitoksesta vielä! Ensimmäiseksi voinen kertoa, että se on ihan siisti mesta, rento ja silleen. On kans häkellyttävää olla siellä luokassa ja kuunnella, kuinka jengi kertoo, että niistä tulee valokuvaajia, et ne on kuvanneet niin ja niin pitkään, ja sitten omalla vuorolla kertoa, et ei, musta ei tule valokuvaajaa, ehkä vähän sinne päin kylläkin. Toimittajan työssä kuitenkin se kirjoittaminen on se mainpoint, että en mä valokuvaajaa musta ei saa, mä oon tosi sori nyt tästä, varmaan vein ihan turhaan siellä nyt jonkun paikan! (No enkäs, koska on toi nyt aika unelma-ala ja kaikkee.) Sitten kuitenkin monien kuvat näyttää samalta, kuin monilla _aloittelevilla_ valokuvaajilla - näpsyiltä, joihin ei ole paneuduttu sekuntiakaan, ja tulee vain mietiskeltyä, et miten ne tuonne on päätyneet. No, kai sekin selviää aikanaan.

Anygays, koulu on jees! Turhan rankkaa ei ole, taidehistoria on oikeastaan ainoa stressaava aine tässä jaksossa, tosin sekin kuormittaa ihan keskenään sen, mitä yläasteella kaikki aineet yhteensä. Uusia aihealueita käydään läpi joka toinen tunti (= joka toinen oppitunti, ja meidän oppitunnit on käytännössä 1h 45min mittaisia), ja tentti häämöttää nyt reilun viikon päässä. Itse kukin meidän luokalla varmaan miettii, et miten vitussa me päästään siitä läpi, kun on proggis nimeltään "kuriositeetti kabinetti" työn alla, ja kurssityökin pitää palauttaa ensi perjantaina. Joka kerralla sit tehdään 1-2 A4 mittaista esitelmän tapaista, vähän mistä sattuu nyt yleensä, esimerkiks tänään harrastettiin 1600-1700-luvun taiteiljoita! Tai renesanssitaiteilijoita oikeastaan, mut niin. Siksi tämä Claude Lorraine (tai Lorrain, miten vaan) tuolla, tein siitä sellasen megaupeen esitelmän. Kerroin jopa, et se jäi orvoksi ja syntyi Ranskassa ja muutti Saksaan ja sieltä Italiaan, ja maalasi pehmeäsävyisiä sekä -valoisia, pittoreskeja maa- ja merimaisemia. Sounds fun? Yeah, it was. Mut nää on kivoja useimmiten, ei tää työnmäärä oikeastaan haittaa :)

Tää on tätä meidän valokuvaustuntien luennointia! Teoriaa, silleen aukko, suljinaika, valotusaika, terävyysalue, pieni aukko, iso aukko, ISO, valkotasapaino, histogrammi ja otapa itsestäs muutama kuva! NIH!

Sitten on nää ihmiset. Laskin, että vissiin joku 10 meidä 16:sta oppilaasta tupakoi (yay, ainakaan seurasta ei ole pulaa), mutta suurin osa on luokan edessä hiljaisia ja yhhyhyhyhy. Sori, mutta en jaksa lähteä tutustumaan erikseen kaikkiin, jos oppitunneilla ei näe edes vähäsen jotain persoonallisuutta. Hiljainen mutina on vitusta. On siellä sit kyl muutenkin niitä ihmisiä, jotka vähän käy aivoon - ei kukaan paljoa kuitenkaan - mutta hyvin me ollaan tultu toimeen, varmaan tullaan tulemaankin.

Harvinaisen värikäs ensimmäinen valokuvaustunti tuotti tällaista matskua, vaikka meidän piti olevinaan kuvata pareittain toisiamme, ja kuvassa esiintyvä Inka ei kyl edes ollut mun pari! Ja toi on sit Hanna tossa blurrautuneena =)

About ensimmäisestä tai toisesta päivästä saakka oon hengannut tosi paljon kolmen muun tietyn oppilaan kanssa, tai oikeastaan ollaan joku jengi jo. Siis sellanen kauhee pahis lössi, truly, daa, you know! :DD Ei sentään. Inka, Hanna ja Tuuli on kivvojaa, ja ainakin meidän henkinen ikä on samalla tasolla, jossain siellä eskarissa vissiin. Läppäkin on sit tietty sen mukaista.

"Etupenkillä!" "Olen omena!" "Kato läppä" - "Missä?" etc etc. Ei mitenkään turhan erikoista elämää mut joo jee joo jee joo jee. Emmä tie.

Koulussa ollaan muuten ihan törkeen paljon koneella. Tai siis kun ajattelin, et tuohon kuuluis enemmän joko sellaista luentotyyppistä kuuntele-tee-muistiinpanoja-repäse-tentistä-täydet-pisteet-ideologiaa, tai sit valokuvaamista edes. Sitäkään ei paljoa koulussa tehdä, siis vielä. Jänskää. Koneessa on sit tietty se puoli, että Facebookkia ei ole blokattu (galleria, Irken ja proxyt on kyllä), joten sinne sit valitellaan pitkin tunteja Wordin tai PowerPointin opiskelemisen tylsyyttä.

Tässä on meidän (helvetin pelottava ja paljon vaativa) valokuvauksen opettaja, tai toinen niistä. Se on meidän toinen isi, kun me vietetään sen kans niin paljon aikaa!

PowerPoint-esityksissä on hyvätkin puolensa: sellasen duden, kuin Hiekkasalmen Heikin (heppuhan soittaa tässä aiemminkin mainitussa Automatic Eye'ssa), kanssa on tullut juteltua tosi paljon kanssa siellä, kun siinä koneella satutaan yhtä aikaa olemaan. Kivaisaa (: Ei muuten, mutta mulle ilmeni tuossa joku aika sitten, että kaikessa yltiöpositiivisuudessaan Heikki on ihminen, joka löytää kaikesta jotain hyvää, ja vaikka ei oikeastaan löytäisikään tai sanoisi mitään supertsemppaavaa, se saa aina piristymään. Minut ainakin. Nykypäivänä se on mun mielestä todella arvostettava piirre ihmisessä, että saa muut hymyilemään, unohtamaan niiden vitutuksen ja stressin. Me likeeeees!

Näkyy joskus hei, meen kyl nukkuun nyt. Olevinaan ajattelin herätä aamulla töihinkin ja kaikkee.

You used to be such, such a laugh

2009-08-24T21:00:00.008+03:00

"Never been a big fan of things
But I'm growing so fond of you"
- Bloc Party. / Better Than Heaven

Munhan ei tosiaan pitänyt stadista ostaa yhden yhtä levyä, mutta kuinkas siinä sitten kävikään! Eksyin Jäänsärkijään ja bongasin tämän käytettyjen levyjen puolelta, 8,00e - enhän sitä sinnekään voinut jättää, enhän?

Anyway, stadin reissu oli ihan parsa kyllä (: Näin ihmisiä enemän kuin laki sallii, ehdin hengata stadissa, Lintsillä, Ogelis ja Vantaalkin, Ikea tuli tsekattua ja kaikkee hurjan siistiä! Harmittaa vaan kauheesti, kun ei ollu rahaa tuhlattavaks Ikealla, en ostanu kuin teetä sit. Sitä raparperi-vaniljaa, jota on ihan turha odottaa löytävänsä jostain muualta, ainakaan yhtä edullisesti.

Perjantaihan me vietettiin tosiaan aika pitkälti pyörien erilaisissa ilmaisissa mestoissa (postimuseo, Ateneum, Cafe Javan terassillakin oli joku I Love Vivian tai joku...?) nauttimassa Taiteiden yön riemuista, ja sit jossain vaiheessa siirtyen Molly Malone'sin eteen, stalkerstalker! Automatic Eyen keikkahan oli tosiaan Mollyn takapihalla, joten pidettiin omat pippalot siinä porttikongin edessä, hyvin näkyi ja kuului! Paitsi ne spiikit, joista jossakin ilmeisesti jauhettiin paskaa meistä, vähän sä Pete olet kamala =( Kuvailtiin siellä edessä sit jotain videoita Sarinan kanssa The Better Way'n kundejakin varten, niitäkin ne joskus ehti pyytää. Aateltiin esitellä vähän Helsingin musiikkimaailman helmiä, tarkemmin sanottuna Automatic Eye'ta ja Carolinea.

Eksyin jossain vaiheessa perjantai-iltaa, tai oikeastaan kai lauantain puolella vasta, Nicon luokse Vantaalle, ohhoi! Oli ihan tajun ihanaa nähdä sitä pitkästä aikaa, bestikset on aina <3

Ilta sujui ihan kivasti, pidettiin kivaa pikkutyttöjen kustannuksella. Suloisen viattomia ne oikeastaan oli, vaikka juttujen taso ihan muuta. No, mut siitä se lähtee! Tää pikkuisten groupie-ura siis. Heikkejä - molempia niin - oli kiva nähdä lauantainakin, kun perjantaina kaikilla tuntui olevan kauhea häslinki ja kiire jonnekin. Caroline oli just törkeen jau, jäätiin katsomaan keikkaa ulkopuolelta vähän liiankin pitkäksi aikaa, päädyin yökyläilemään vasta tuntia kotiintuloajan jälkeen, hupsista. No mut äh, ihan sama :')

Sarina da Kunkkukaverini ja pari Tomppa-ihkua taustalla! Darkside Clubin edustalla jossain Perhonkadulla (keskellä ei-mitään, tai ainakin vaikeesti löydettävissä).

Lintsi oli sit sunnuntaina, hohoo! Ilmaista rilluttelua kolme tuntia, aika vierähti törkeen nopeesti. Ihan kivaa joo'o, en vaan tajua, kuinka pelkäsin Kammokujaa ja Kummitusjunaa ja etc., kun normaalisti vain naureskelen niissä.

Vekkula oli taas ehkä ihkuin ikinä, ja oon ihan happy et otin kameran messiin, oli kiva kuvailla siellä ja karuselleissa ja tupakkapaikoilla ja kaikkialla. Todettiin sit kans, et Linnunradalle ois siisti mennä videokameran kanssa, ne valoefektit sun muut on niin helvetin hienot!

Lintsi on kyl rento mesta tolleen, et on yksityistilaisuus, eikä mitään törkeetä ryysistä. Vaikka olihan siellä nytkin aika paljon jengiä, kun niitä kutsuja/lippuja jaettiin hammaslääkäreillä ja vähän joka paikassa. Nähtiin pikkulapsia ja vanhuksia ja vauvoja ja hevareita ja pissiksiä ja bongasin yhden scene queeninkin - siis daa! - ja Luna ei ihan digannut, kun sanoin sille, et siit tulee viel samanlainen.

Nähtiin siin sit Annista, kunhan päästiin Linnanmäeltä veke ja istuttiin hetki puistossa tupakalla. Tulikin muuten todettua, et röökaan nykyään varmaan kolmesti sen, mitä kesän alussa edes! Ihan kauheeta DDD'8 En tajua miten pysyn hengissä edes viittä vuotta tällä menolla. Tosin oon nyt ainakin tän viikon polttamatta. Tai jos sitä perjantaina röökiä sais, lauantaina ois sit lähtö kello 04:08 sinne Raaseporin suuntaan, tsippidii. Automaattista silmää taas, on siel Anna Puukin vissiin, ja jotain paikallisia esiintyjiä.

Lunasta ehti tulla kauhee scene bitch heinäkuun aikana! ;D

Tällä hetkellä kettuilee nää läksyt mulle kyl. Antiikinajan kreikkalainen ruukku kanaverkosta ja terävyysalueita ja valotus- ja suljinaikoja. Voihan... phiuh. Ei ketään huvittaisi tutkiskella näitä mun puolesta?

Stadiiiii!

2009-08-21T01:04:00.004+03:00

No jou, valmistaudun täällä stadin reissuun just! Puolet kamoista on vissiin pakattu (ei mulla ole kuin kaksi kangaskassia lähdössä messiin, oon poissa vain perjantaista sunnuntaihin) ja puolet on häveyksissä (kuten mun meikit!), joten joten... kyl tää tästä lähtee!

Alunperin tämän Helsingin reissun tarkoituksena oli vain käydä Lintsillä Lunan kanssa. Juttu kuitenkin vähän paisui, ja ohjelmaa olisi vaikka muille jakaa! Huomenna - tai tämän päivän puolellahan se jo on - pitäisi nähdä Lily, Carre ja Sarina, ja olisi AE kytistäkin tarjolla Molly Malone'silla; Helsingissä on Taiteiden yö, jota jotkut tuttuni kutsuvat Päihteiden yöksi, minkä tulisi kertoa jo jotain; lauantaina aamuyöstä suunnistan Nicolle, missä Ellu tulee varmasti herättämään mut aamulla, en mä usko et se kuitenkaan on hiljaa; sieltä suunnistan Sarinan luo, yay; takaisin stadiin; Caroline-kytis (pppaita!); sukulaisille; sunnuntai-aamuna Oulunkylästä seikkailemaan Lintsille; himaan. Annikalle ja Homma-raportoinnillekin pitäisi jostain välistä löytää aikaa. Mutta mistä? Olisi harvinaisen kätevää pystyä pysäyttämään ajankulun, tai vaikka menemään ajassa taaksepäin tai vaikka taikomaan ylimääräisiä tunteja jostain tähän maailmaan. 24 tuntia ei vain tunnu riittävän mihinkään.

Jeespoks. Tsiigaillaan.

P.S. Faija suostui katkasuhoitoon, khuul! <3

Vuodet vierii, juoksee alta pois

2009-08-19T18:01:00.005+03:00

Kolme vuotta.

Niinpä niin. Nyt on tasan kolme vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran näin Lovexin livenä. Kolme vuotta siitä, kun villitykseni alkoi. Bändi, joka on ollut kiven alla piilossa viime keväästä lähtien, lopettanut yhteistyönsä levy-yhtiö EMI Finlandin kanssa ja tekee tällä hetkellä kolmatta levyään - edeltävän ilmestymisestä on jo reippaasti yli vuosi, korkea aikakin se on.

On jännä miettiä, mihin kaikkeen tuokin bändi on minut ajanut. Ennen Lovexia en kuunnellut lähes laisinkaan musiikkia; siltä ajalta ovat tuttuja lähinnä nimet Evanescence, The Rasmus, Kwan, Jessica Simpson ja Britney Spears. Nykyään tietokoneelta löytyy kappaleita lähes 250 eri esittäjältä, tarpeeksi monesta kymmenestä eri genrestä. On erilaisia poppibändejä, rockia, pop/rockia, rock/popia, alternativea, indietä, metallia, heavya, hard rockia, thrashia, glamrockia, räppiä, electroa, dancea,... Lista voisi jatkua loputtomiin. Musiikkimakuni on laajentunut ja nautin siitä kaikesta, olen menettänyt ennakkoluulojani erilaisia musiikintyylejä kohtaan, sekä löytänyt maailman upeimman taiteenmuodon: live-musiikin. Keikkoja on kertynyt taakse yli 50:ltä eri bändiltä kolmen vuoden aikana, mikä on sinänsä paljon, jos ajattelee, että viimeisen kolmen vuoden aikana olen nähnyt vain Lovexin yli 20 kertaa ja Automatic Eye-reissuja on kertymässä hyvää vauhtia koko ajan lisää, tällä hetkellä mennään 14:ssä. Monia kymmeniä matkoja ja keikkoja sinne mahtuu, sekä festareitakin tietty.

Entä jos Lovexia ei olisi koskaan tullut? No, mitenpä minä sen tietäisin. Ehkä en olisi koskaan löytänyt tätä kaikkea musiikkia. Näitä kaikkia ihmisiä, ystäviä ja tuttavuuksia ympäri Suomen ja maailmankin. Ehkä olisin. Varmaa on kuitenkin se, että kaikessa turhuudessaankin on Lovex muuttanut elämääni pysyvästi, parempaan suuntaan. Ei niiden tarvitse olla enää osa sitä, vaikka bändin monia muita läheisemmäksi koenkin, kunhan ne olivat joskus tosi iso juttu mulle =) Tästä on hyvä katsoa vain eteenpäin.

Helvetten.

Voihan hupsan kuikkaa!

2009-08-18T10:47:00.007+03:00

Tässä on nyt vähän jäänyt kirjoittaminen koko kesältä, kun on ollut niin huiman kiva kesä! On käyty Stokiksessa, stadissa, Tampereella ja vaikka missä, Automatic Eyen perässä varsinkin. Nekin jätkät tekevät nyt jo toista levyään, tsekkailkaas lähinnä Peten pitämä blogi osoitteesta http://automaticeyediary.blogspot.com/, siellä on kaikkea kivaa tarinointia studiolta ja tienpäältä ;>

Koulu alkoi about viikko sitten, ja hauskaa täällä on! Valokuvauslinjalle tosiaan pääsin, Ingmanin käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseen, on superi luokka ja unelma-ala. Täältä sit muutaman vuoden päästä valmistun kuva-artesaaniksi ja nelisen vuoden päästä on kirjoitukset, kun kaksoistutkintoa suunnittelen. Tsippidii.

Mä en nyt kummemmin tässä jaksa jauhaa, oon atk-tunnilla koulussa vielä, haluan syömään, nälkä - hyvä ruoka, parempi mieli! - mutta pitää vissiin nyt syksyn lähestyessä pitää vähän paremmin tätäkin elossa. Kesä, keikat ja ystävät vaan veivät mukanaan (:

Nyt pitää kyllä sanoa, että oijoijoi, meillä on uusi poni! Tai hevonen, 5-vuotias hannoverruuna, säkäkorkeus 170cm ja risat.

Tää on meidän Rico, vajaa kuukausi sitten. Lihasta on kyl tullut sen jälkeen lisää, kuten massaakin, se oli aika luiseva kun meille tuli.

Ses quelques paroles

2009-05-25T23:48:00.004+03:00

Brats, you know what I like? Mä tykkään kirjoittaa pimeässä, kun saan polttaa tupakan jos toisenkin aina välillä. Tai en tietenkään saisi, mutta poltan silti. Lol.

Tästä päästäänki helposti itse asiaan! Auktoriteettien vastustamiseen siis. Se on jännä kuinka sitä toisinaan arvostaa ihmisiä, jotka nousevat kaiken maailman auktoriteettejä vastaan, mutta kun sitä tarkemmin miettii, niin onhan se aika lapsellista. Kapinoitsijat ovat khuul, ja "oi, kuinka se uskaltaa sanoa vastaan ja tehdä mitä tykkää, uskaltaisinpa mäkin!" Maailma ei vaan toimi niin. Toki kaikki voisivat tehdä mitä lystää, mutta missähän helvetissä tämä yhteiskunta sitten olisikaan. Ojassa varmaan. Hmmph, en jaksa pohtia. Asiaa vain tuli puitua äitini kanssa viime viikolla, kun eräs tuttuni ystävällisesti huomautti, että armeija tekisi minulle hyvää. Laav juu tuu, Törstig <3

Anyway, what has happened today? En mennyt kouluun. Katsoin aamulla kelloa, 8:00. Ajattelin nukkua vielä yhden torkun verran. 8:05 laitoin herätyksen kello 8:15 kohdalle. Heräsin seuraavan kerran 8:58. Jäin nukkumaan, ja ajattelin, että menisin kymmenen jälkeen kouluun selitellen pommiin nukkumista. Heräsin 12:15, ja muistin, että minunhan pitikin nähdä Rauha yhden jälkeen! No oho. Nousin lopulta kello 12:30. En ehtinyt "tapaamiseen" lähimainkaan ajoissa.

Nyt huvittaisi oikeasti vähän kirjoittaa satuja, olisi ideaakin. Yhden sadun nimi on Filthy Pearl. Se on oma rakkaani, pikku mussukkaiseni, kuten myös bändi/biisi, jonka mukaan se on nimetty (Bitch So Sweet/Filthy Pearl). Ehkä tätäkin rakkaampi on kuitenkin Waking up is knowing who you really are, lyhyesti Waking Up. Nimetty kauan sitten syttyneen rakkauden mukaan - Evanescencen. Exodus on kappale, joka taivutteli puolelleen ensikuulemalla. Waking Up sattuu olemaan myös erään toisen tutun yhtyeen kappale. 10 Years on söpistelyangstyhtye jostain päin maailmaa, veikkaisin Pohjois-Amerikan mannerta, ja niiden kappaleet ovat hellattusen hempeitä! Ugh. Toimii se silti. "Our bodies may end up alone but close."

Waking Upissa - tarinassa siis - olisi muuten menossa aika jännä kohta. Vesivahinko -> putkiremontti -> yllättävä yhteenmuutto tuoreen seurustelukumppanin kanssa -> yllättävä oman asunnon pois myyminen. Way to go, Sami! Rakastan hahmojani. Ne ovat roolimalleihinsa verrattuina hyvin OOC, mutta ne ovat sitäkin enemmän minun. Jokaisessa sanassa on pieni pala minua, kloonattu tai kopioitu kylläkin, etten ihan kuihtuisi olemattomiin sisimmältäni.

Eva-Milla kuittaa.

P.S. Ainiin, otsikko on muuten suomeksi 'joitain sanoja', jos oikein muistan.

Viimeisten hetkien hitaudesta ja päättäjien typeryydestä (sekä pieniä seikkailuja Pirkanmaalla)

2009-05-19T09:36:00.003+03:00

Heipsan!

Tässä on viime aikoina taas jäänyt tämä kirjoittaminen tänne, hööh. Monena iltana meinasin aloittaa, mutten koskaan saanut mitään aikaiseksi, mutta nyt, viimeinkin, ajattelin, että jos jotain rustaisin. Aikaa ja tekemisen puutetta ainakin on, olen nimittäin kotona, kello on 9:38 aamulla, ja minua ei suoraan sanottuna kiinnosta istua koulussa äidinkielen tunnilla ilman opettajaa - khyl, ilman. Ville Sassi on vähän lomalla: pakkolomalla nääs. Kuopion kaupunki lomauttaa kai kaikki työntekijänsä, en tiedä, mutta ainakin kaikki peruskoulujen opettajat ne lomauttavat. Koulussamme on tällä hetkellä hitusen yli puolet opettajista paikalla, ja 298:sta oppilaasta siellä on ehkä sata. Varsinkin ysiluokkalaista häiritsee tällainen nuorten elämällä leikittely. Tarkoitus olisi itse kullakin jatkaa ensi vuonna lukioon, amiskaan tai miksikäs ei molempiinkin. Kymppiluokkakin on tietty yksi vaihtoehto. Kuitenkin, ainakin lukiossa tarvittaisiin avaruusgeometriaa ja yhtälöpareja, mutta mitäs sitten, kun jotkut matikan ryhmät ovat vain kuulleet maininnan yhtälöpareista, ja toiset taasen joutuneet jättämään avaruusgeometrian kesken? Onhan se hienoa, kun kaupunkimme päättäjät ja kaikki isot kihot ajattelevat nuorten tulevaisuutta näin helvetin paljon.

Olettehan te kaikki ihmiset myös huomanneet, että aika kulkee hitaimmin juuri ennen h-hetkeä? Tuskaisat ovat keikalle jonottajien viimeiset minuutit ennen ovien aukeamista, ja juuri ne kaksi ihmistä sinun edelläsi jonossa ovat ne hitaimmat. Tietenkin. Minulla on toisiksi viimeinen kouluviikko menossa, ja vituttanee mahdollisesti tämä hitaus. Varsinkin kun koulu on autioitunut, mikä hidastaa sen elämäntahtia ennestäänkin. Jos olisi normaali koulupäivä ja kaikki olisivat koulussa, nyt olisi varmaan jo keskipäivä (vähintäänkin), mutta kappas, eipä tuo kello näytä edenneen kuin 12 minuuttia tekstin kirjoittamisen aloittamisesta (älkääkä kuvitelkokaan, ettenkö tekisi muutakin tässä samalla). Vielä on tätäkin viikkoa jäljellä keskiviikko töineen päivineen, helatorstai, yksi turha lomapäivä lisää siis, ja perjantai. Perjantaista tulee helvetillinen, sillä lauantaiaamuna pitäisi lähteä bussilla Varkauteen, ja sieltä kyydillä Anjalankoskelle katsomaan Automatic Eye'ta.

AE:sta puheen ollen, kas kummaa, se onkin ottanut itselleen aika ison osan elämässäni. Kun oikea, varsinainen ja todellinen elämäni on keikkatauolla ja kamppailee saadakseen selvyyttä levy-yhtiöasioihinsa, saan minä kai turvautua korvikkeisiinkin? Saan. Sehän hienoa. Näin muuten elämääni taas viime viikonloppuna, lauantaina siis. Kävin sanomassa kuudesosalle siitä "Moi!" asematunnelin Makuunissa Tampereella, ja vietettiin myöhemmin samana päivänä porukalla puolisentoista tuntiakin sen kokonaisuuden seurassa. Harrastettiin tyttöjen kanssa keuhkojen tuhoamista ja SingStaria, sekä hyvin, hyvin, hyvin, hyvin, hyvin paljon läskeilyä, kunnes elämäni saapui. Meillä oli street teamin miitti Tampereen Vuoltsulla, ja jos ne vain ottavat, niin siihen paikkaan varmaan palataan jatkossakin. Sinne mahtui hyvin se 22 ihmistä, mitä nyt oli vähän matalalla katto (ahahahahahahaha pitkille miehille!), mutta tunnelma sitäkin korkeammalla ;>

(np. Uniklubi - Syvä valo. Kertokaa minulle, miksi tämä kappale on mielestäni nostalginen, vaikka levy onkin ilmestynyt tämän vuoden puolella?)

Ainiin tsippailin sukuloimassakin perjantaina! Käväisin matkallani Tampereelle Jyväskylässä yöpymässä mummopuoleni luona, sekä kiusaamassa tätipuoleni kaksivuotiasta, joka on saanut lempinimensä Pokemoneilta. Jeejee. Se poika on kyllä sievä.

Äh. En tiedä, mitä tähän pitäisi kirjoittaa. En osaa lopettaa tätä tekstiä. Noh, se on nyt sit siinä. Soittoasi odotellen, Molla-Maijani!

Close the book and turn the page

2009-05-02T21:30:00.003+03:00

Voihan vappu!

Olipas siis tosiaan aika mielenkiintoiset "pyhät" tässä, vapunaatto ja vappu itsessään. Tuo torstai ehkä pikemminkin; olin babysitterinä muutamalle känniääliölle, joiden saaminen bussiin/bussista pois ei välttämättä ollut maailman helpoin asia. Anyway, oli ihan kohtuullisen pirteä reissu, en vain ymmärrä ryyppääviä teinejä.

Torstaina kuulin mielenkiintoisia asioita. "Tää on ihan vitun pahaa, mut ihan sama kunhan nousee päähän!" Mitä iloa on olla humalassa ja oksentaa seuraavana aamuna darrassa, ja miettiä, että mitä tulikaan tehtyä edeltävänä iltana. Eräskin ihminen, jonka kuulin jotain tuon suuntaista (kuin lainausmerkeissä) puhuvan, tietääkseni päätyi mahdollisesti ei-niin-vapaaehtoisesti harrastamaan seksiä täysin randomin ihmisen kanssa. Julkisella paikalla. Ei ehkä niin kauhean kivaa kuultavaa sitten seuraavana aamuna henkilölle itselleen. No mut paska nakki, minä en ole kenenkään äiti, enkä omatunto, enkä järki, joten tehkööt typeryyksiä jos niitä haluavat tehdä.

Tänään olen kuullut tyhmiä ideoita. Hyvinkin tyhmiä, mutta eipä siinä, osa niistä on ollut ihan hauskojakin kuvitelmia. Kuten esimerkiksi Julle, as known as Julian Drain, soittamassa kitaraa ja laulamassa indierock-bändissä, jonka musiikki olisi elävä sekoitelma Incubusia, Death Cab for Cutieta, Sydän Sydäntä ja Band of Horsesia. Jo itse tuon musiikin ajattelimen on hupaisaa, ja tähän lisäten (käsittääkseni) laulutaidoton rumpali... Njaah.

No mutta öyksbädöyh! Olin tänään keskustassa hyörimässä Veetun, Kiian ja Katjan kanssa, hauskaa jengiä, jeejee! Puhuttiin paskaa hevosista ja ihmisistä, mäkkiläskeiltiin, jätskiläskeiltiin ja tupakoitiin. Liikaakin tupakoitiin itseasiassa, nimittäin tupakka ja rahat alkavat olla finito pikkuhiljaa. Yhyy. Tälläkään bloggauksella ei ole palkon paskaakaan merkitystä, enkä usko, että tätä edes kukaan lukee, mutta kirjoitanpahan vaan, koska mieleni sitä halajaa.

P.S. Pikkusiskoni katosi äsken ovesta ulos hiljaa hiippailen, äidiltä salaa, ja nyt se ei vastaa puhelimeen. Vittu mikä muija.

Everytime feels like magic, I swear to God

2009-04-26T01:23:00.006+03:00

"You can throw me off my course
I will make it my resource
Just to be myself "
- Phoenix Effect / Lucky Star

Dippidii. No siis ämö. Valtakunnalliset kokeet on nyt ohi, jopa! Oli se sinällään aika tuskaista, kun samaan aikaan piti valmistella ennakkotehtäviä pääsykokeisiin ja muuta yhtä hauskaa - mutta eivätpä kokeet ole vielä ohi. Ensi viikolla olis tulossa terveystieto, avaruusgeometria ja sähköoppi. Ja tiistaina Ingmanille valokuvauslinjan pääsykokeisiin.

Tässä on nyt ollu kaikkea häslinkiä taas tänään (periaatteessa eilisen puolella) kävin Tampereella tsekkaamassa Soulrecyclen (myspace.com/soulrecycle, entinen Bitch So Sweet) livemeiningit, jotka olivatkin oikein mainioita, ja olin ihan yllättynytkin, et kuinka kiva laulaja niillä oli, itsehän en enempää tai vähempää kuin palvo maata niiden edellisen kultakurkun, Selon Jannen, jalkojen alla. Että eat ur head. Hauska ääni sillä Pertulla kuitenkin oli!

Tätä edeltävänä viikonloppuna oltiinkin Saksanmaalla - tsekkaamassa Lovex, tottahan toki. Niillä oli keikka sellasella pienellä klubilla, K17:lla, lauantaina tän Don't Let Me Fall -kiertueen viimeinen keikka Saksan puolella ennen Sveitsiin suuntaamista. Oli sinällään aika helvetin siistiä, mutta pirun väsyttävää fyysisesti. Taikun 18:30 lähti lento Helsinki-Vantaalta perjantaina ja isä oli jo siinä vaiheessa päissään, niin olihan se vähän vaikeeta sit juosta koneesta toiseen Frankfurtissa, missä vaihto meno- ja paluumatkoilla. Tiedoksi niille, jotka eivät ole koskaan Frankfurt Airportilla käyneet: se mesta on ihan järkyttävän iso. Eri tavalla iso kuin vaikka Berliinin Tegel, siellä ne on sillai hienosti ympyrään tungettu sentäs, mutkun tuolla saat ravata aina kolme kilometriä portin A ja portin B välillä. Ja perille päästyäni faija vielä halusi tupakalle, mikä tarkoitti, että se tepsuttelee huonoine jalkoineen kilometrin takaisinpäin - täpärällä oli, ettei se jäänyt Berliinin koneesta FRA:lla.

No mut siis kuitenkin! Oltiin Berliinissä paikallista aikaa (+2:00 GMT kai) 22:55, ja hotellilla joskus vaille kaksitoista. Oli ihanan leppoisa ilma, sillain leuto ja lämmin kellonaikaan ja siihen nähden, et tultiin lumen keskeltä suunnilleen. Isän kanssa oli mahdotonta nukkua, kun se kuorsasi, yäk! Aamulla nousin sit seiskalta, kävelin hetken pitkin Frankfurter Alleeta, sekä Finow- ja Pettenkoferstraßeja eessuntaassun, ennen kuin etsiydyin tuoreiden leivonnaisten ja kahvin ääreen. Kasin jälkeen raahasin itseni käymään keikkapaikalla, missä olikin jo neljä ihmistä (!kaikki täysi-ikäisiä!) jumittamassa. Sen jälkeen hotellille, suihkuun ja takaisin jonoon kamojen kanssa.

Keikka itsessään nyt oli mahtava, jotenkin ehkä nää Nääsvillen jätkät panostaa Keski-Euroopassa show'hunsa ja yleisöönsä huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Lol. No mut siis, niin.

Ihan kivat fiilikset sinänsä menossa täällä; en stressaa enää rakkausäksien levytyssoppareista, koska Julle eased my mind sen suhteen tai jotain, en stressaa siitä, että pääsenkö valokuvaukseen sisään vai en, kun kuitenkin sinne viestintäpainotteiseen lukioon pääsen ja niin. Frendit on ja ei ole. Jätin tyttöystäväni, aivan, sen, josta hehkuin viime kesänä aivan hemmetisti! Suhde vaan jäi junnaamaan ja juttu oli enemmänkin sellaista kaverisuhdetta seksillä höystettynä, kuin mitään muuta, joten koin helpottavaksi sen loppumisen, vaikka se kirpaisikin vähän.

Viime aikoina on myös näitä levyjä tullut jonkun verran. Death Cab for Cutie, The Ting Tings, Phoenix Effect (jota lainailtu alussa ja alla), White Flame, Automatic Eye, Sydän sydän, Eighteen Visions (! löysin Jäänsärkijästä Helsingissä shoppaillessani, upeaa) ja sun muuta kivaa. Mm. Twilightin musiikkeja. Siis ei soundtrack, vaan Source, se levy, jolla on leffan taustamusiikkeja. Se on kanssa loisto.

Ja sit voisin kanssa niputtaa, et tarinoimattomia reissuja on nyt iso kasa: T.A.P Tampereella helmikuun lopussa, Lovex Porissa maaliskuussa, AE Kiuruvedellä ja Pieksämäellä, Jyvät Pieksämäellä ja Kuopiossa - siinä ehkä kaikki? Ehkä. Katsellaan teenkö jälkiselostuksia vaiko en.

"You make life beautiful, and the world a place worth living in. For you I'd take the fall again, get up and never give in!"

Hanging on the edge

2009-02-26T14:41:00.004+02:00

"Taas saan tietää miltä tuntuu,
kun joutuu pelkoihin ilman mitään hyvää syytä.
Tarvitsen vain ystävän,
jonka kanssa voi hengittää aivan rauhassa."
- Sydän, Sydän / Tee jotain

Diipdaapa. Nyt menee aika... lujaa. Kokeita on ollut tällä viikolla jo neljä, huomenna vielä yksi, äidinkieli. Ei toimi näin, ei, sillä tähän päälle on vielä koulukin. Avaruusgeometria alkoi, maantieto loppuu ja biologiaa tilalle, terveystietokin alkaa kohta, kuten myös yhteishaku ja kaikki muu "kiva". Lomaa tässä vähemmästäkin kaipaa, varsinkin kun kyseessä ei ole edes lukio "helppoine" koeviikkoineen, vaan täystyöllistävä peruskoulun viimeinen vuosi. Koulun lisäksi on vielä työt ja harrastukset, ihmissuhteet ja uniongelmat - suorastaan kadehdin itseäni!

Viime aikoina tosin on todisteltu jatkuvasti, että on asioita, joista minua kadehditaan; lähinnä ihmetyttää, että ihmiset myöntävät kadehtivansa. Yksi sosiaalisuuttani ja kykyä puhua tuttujen tutuille ja muille vieraille ihmisille kuten muillekin porukan tyypeille, yksi äitiä, joka ei ole ärsyttävän lepsu, mutta ei myöskään skitsoa ties mistä pikkujutuista, joista muut ovat kotiarestissa, yksi uskallusta olla oma itsensä, yksi tietoista valintaa olla valitsematta puolia, yksi koulumenestystä ja yksi kotia, sitä että meillä saa lojua lähestulkoon mielensä mukaan. Itse en ymmärrä, mitä kadehdittavaa noissa asioissa on - korkeintaan koulumenestyksessä, mutta tutkittua taitaa olla sekin, että suuri osa ihmisistä pystyy mihin vaan, jos tarpeeksi haluaa - mutta hämmentävintä on, kun porukka sanoo sen päin naamaa.

"Kadehdin sinua" on yksi kamalimmista lauseista. Yhtä aikaa sekä säälittää, että kuinka tuo nyt minua kadehtii, vaivaantuu, samasta asiasta, ja suhtautuminen muuttuu monesti paljonkin. Kateellisiin ihmisiin en nimittäin osaa luottaa. En, koska jotkut niistä voivat olla niin keljuja, että haluavat mullakin menevän huonommin, ne voivat valehdella, ne voivat puhua paskaa, ne voivat tehdä mitä vaan. En osaa luottaa.

Mutta! Olihan tässä päivässä omat hyvätkin puolensa. Päivällä kotiin tupsahti Me-lehti, jonka kannessa heti ensimmäiseksi poseerasi Lovein Vivian Sin'Amor. Ei siinä vielä mitään, mutta kun pidemmälle päästiin, löytyi pikkuinen info, että ne työstävät seuraavaa levyään (okei, ei edes uusi juttu minulle), jonka olisi tarkoitus ilmestyä tänä vuonna (se nyt oli uutta). Yllättävää sinänsä, että ne on näin hyvin jo vauhdissa, tai siis... niin. Kyllähän sitä kuuli, että ne oli tekemässä uutta matskua jo viime vuoden lopulla, mutta kuitenkin. Jänskättää jo ihan, että mitä se tulevaisuus tuo tullessaan. Hohhoo.

Siinäpä se tältä päivältä, vaikka päivä ei olekaan ohi. Vielä Toukolaan kaverin luo kahville ja näin, kiva nähdä sitäkin pitkästä aikaa =) Niin toki, ja tässä vaiheessa voisin kommentoida alun lainattua tekstinpätkääkin. Sydän, Sydäntä, taas vaihteeksi. Sitä on tullut kuunneltua liikaakin viime aikoina, mutta ei mahda mitään. Ko. teksti vain jotenkin sopii tähän hektisyyteen; viime aikoina on pari kertaa meinannut pukata paniikkikohtauksia, enkä jaksa olla enää okei kenenkään kanssa. Ihmiset ovat typeriä, ihmiset ovat naiiveja, ihmiset aliarvioivat ja ihmiset pilaavat kaiken. En osaa rentoutua monienkaan täkäläisten seurassa, ne saavat mut aina varautuneeksi, jännittyneeksi. Pelkäämään virheitä, joko minun tai niiden suunnalta. Blaah.

You think that you're special and it makes you proud

2009-02-23T20:49:00.004+02:00

Heipsansaa!

Pitkästä aikaa onkin ollut oikeastaan hyvä päivä, niin kuin oikeasti hyvä. Okei, koko päivän on vituttanut ihan rankemmalla kädellä: Ensiksi en jaksanut raahautua kotsan tunnille - valitukset tottahan toki siitä tuli. Seuraavaksi saatiin tietää, että viime viikkoinen sijainen oli feilannut meidän opettamisen ja pahasti, sillä se ei ollut muistanut kertoa Suomen 15 suurimmasta kaupungista, eikä kaikille Pohjois-Savon kunnistakaan. Kokeesta täytyi siis poistaa yksi tehtävä, kun se ämmä ei hommiaan ollut hoitanut. Jeez. Kolmanneksi oli englannin koe. Siis kaksi koetta yhdelle päivälle, maanantaille vieläpä. Todella loistavaa siis. Koko päivä tuli kiroiltua ja veuhdottua koulussa, mutta kerrankin oli aamulla ihan hyvin aikaa rauhassa juoda kahvit, syödä jotain, pakata kamoja, meikata (olin jopa omasta mielestäni siedettävän näköinen kouluun tullessani) ja käydä Emun kanssa takapihalla ennen ensimmäistä tuntia. Mikäs siinä.

Koulun jälkeen kun tsippailin himaan, ei ollut mitään kummempia tuntemuksia oikeestaan, ja sitkun se saksalainenkaan ei enää täällä ollut, ei mikään haitannut. Kaikki oli vaan niin oudon... neutraalia, ihan liian luonnollisesti sujuvaa meidän huusholliin; täällä normaalisti on aina joku riita, ristiriita, eripura, kina, ongelma tai mikä tahansa äidilleni päänsärkyä aiheuttava juttu meneillään. Ihan outoa tulla luonnolliseen, kivaan, siistiin, valoisaan ja viihtyisään kotiin. Ei sillä, että normaalisti olisi ikävää olla täällä, mutta oli vain niin oudon rauhallista. Friikkiä.

Aivanjoomeinasinjounohtaa! Aloitin tossa tosiaan leikkimään vaatekappaleilla. Yks paita on jotakutakuinkin valmiiksi tuunattu, yhdet housutkin jopa. Sellaiset pinkit pillifarkut, joihin laitoin mustat raidat sivuun, ne oli muuten ihan liian imelät. Sitten meinasin, että jos oikeesti olisin reipas, leikkaisin tosta Rasmuksen paidasta logon irti ja leikkaa-liimaa-tekniikalla siirtäisin sen oikean kokoiseen t-paitaan. Ja voisin käydä sillä uudella kirpparilla. Ja kangaskaupassa, tarviin kaikkea kivaa. Pitäis tehdä tyllialushame tuon yhden "hippihameen" - siskoni nimitys, älkää välittäkö - kanssa pidettäväksi, se näyttäisi kivemmalta niin.

Lauantaina pitäisi mennä taas Tampereelle. Tällä kertaa bisneksiä, pari miittiä ja T.A.P Kaijakassa, liput 5e ja sallittu keikka, yay \o/ Niitäkään en ole nähnyt varmaan pariin vuoteen lavalla, ehkä nyt olisi jo korkea aika. Sunnuntaina olisi lähtö Nilsiään hevosia hoitamaan koko hiihtolomaviikoksi. Seura su-ti välille vähän hakusessa, mutta onhan tässä vielä aikaa.

Otsikko on muuten erään luokkalaiseni takia. Ei jumalauta joku voi olla raivostuttava! Ensin se oli kiltti, söpö, kiva ja viaton. Ja naiivi. Nykyään se on kovaääninen, gangsta, feikki ja idiootti. Ja naiivi siltikin. Yrittää olla jotain mitä ei ole, yrittää olla iso, paha susi, vaikka oikeasti onkin pikkupossujen riveissä. Ihan normaalia, mutta käy hermoilleni päivä päivältä enemmän. Kuinka ihminen voikaan olla sokea, luulla olevansa niin julmetun erityinen ja erikoinen - erikoisuus on in, kai te sen tiesitte? Oikeasti kaikki yrittävät olla tällä hetkellä erilaisia. Muodikkaita, persoonallisia, niin pirun uniikkeja tai vaikka japsiernuja. Kuitenkin kaikkien outfitit ovat toisistaan kopioita. - En väitä, että itse olisin maailman persoonallisin ihminen, mutta ainakin minä olen oma itseni, ja tyydyn siihen. Ei tarvitse olla värikäs ja äänekäs idiootti, huomion keskipiste. Jees. Kthxbye, kai siinä oli kaikki tällä kertaa. See ya!

P.S. Otsikko muuten on Traffic Islandin Words in My Mouth -biisistä, kannattaa kuunnella, ihan loisto!

I'm sick of these goodbyes

2009-02-13T00:25:00.003+02:00

Pettymyksiä, pettymyksiä... Mitä käykään, kun joidenkin ihmisten perässä ravaa kyllästymiseen saakka? Siis siihen asti, että ne kyllästyvät sinuun, ja sinä niihin. Voin kertoa, että huonosti. Kun kaksi tuntia odottaa pakkasessa ja tuulessa ihmisiä ihan vaan huvin ja ystävänpäivän vuoksi, että voisi vaihtaa sanasen jos toisenkin, niin kukaan ei vaivaudu edes tervehtimään! Se on ahdistavaa. Kuinka aikuiset ihmiset eivät joko osaa huomioida muita, tai vain ilmaista ärtymystään/vittuuntumistaan.

Pahoin pelkään, että nyt olisi kusi nousemassa näilläkin päähän. Tai osalla niistä. Joku taas on selkeästi muita nuorempana käynyt sellaista koulua, ettei se unohda. Mua vituttaa. Vituttaa enemmän kuin pitkään aikaan, ja kärsin päänsärystä - milloinkohan sitäkin on viimeksi ollut? Vuosi sitten, veikkaisin. Ja tänään teki ensimmäistä kertaa elämässäni mieli oikeasti lyödä jotakuta, tosissani. Olisi kai vain pitänyt, tuskin ne siitä olisi paljoakaan heilahtaneet, katselleet vain, ettäjotta mikäs kärpänen se siellä inisee ja huitoo. Olisi ainakin itsellä parempi mieli.

Vitutus angst olkoot tällä kertaa huomattavasti normaalia lyhyempi ja sisällöttömämpi, halusin vain ilmaista tämän. Huomenna on koulupäivä, ihq. Ja sain uuden puhelimen. Se on kiva. Eh.

What in the world?

2009-02-01T20:47:00.004+02:00

En oikeasti jaksa ymmärtää ihmisiä. Olen tässä pienen hetken elämästäni tuhlannut seuratakseni typerien, täysin kypsymättömien ja aivan järkyttävän raivostuttavien ihmisten taisteluun erästä tuttavaani vastaan - vain, koska hän kertoi oman (negatiivisen) mielipiteensä teiniäideistä. Minusta ei ole mitään pahaa kertoa, kuinka ei pidä 15-vuotiasta, vielä peruskoulua käyvää ja viikoittain ryyppäävää lasta valmiina huolehtimaan toisesta lapsesta. Kuinka hyvän elämän tämä syntyvä lapsi mahdollisesti saa? Ei kovinkaan kadehdittavaa, voisin veikata. Ja kun nämä pienet, kitisevät teinit - millainen itsekin olen, tiedän - menevät henkilökohtaisuuksiin ja maailman typerimpiin lausahduksiin vastustaakseen tätä tuttavaani, saavat he hänet vain nauramaan enemmän. Monet muutkin he saavat nauramaan, allekirjoittaneen mukaanlukien. No mutta, omapahan on elämänsä, eläkööt sen miten haluavat, kunhan eivät minulle koskaan tule valittamaan sen surkeutta.

Toinen viime aikoina ärsyttänyt asia on kaikki ne lukemattomat kaltaiseni teinit (edelleen), jotka hyökkäävät omien idoliensa lempibändien kimppuun ja hehkuttavat ne kuoliaaksi vain muutamassa päivässä. Mitä olisikaan tietyissä piireissä Incubus tai Sydän, Sydän ilman Julian Drainia? Eivät paljon paskaakaan, en usko. Tietenkin on okei, jos oikeasti diggaa siitä musiikista, kokeilee ja ymmärtää pitävänsä. Mutta se, että vastentahtoisesti tungetaan galleriaan ja mp3-soittimeen, iPodiin - mihin tahansa, oikeastaan - hehkutusta ja ihkutusta jostain tuollaisesta bändistä, vaikka oikeasti olisi kuullut vain sen annamollyn tai wishyouwereheren, eikä edes haluaisi kuulla lisää. Säälittävää. Luulevatko he saavansa näin mahdollisesti pisteensä nousemaan idoliensa silmissä? Tuskin, faneja he ovat siinä missä muutkin, pitivät samoista asioista ihkutuksen kohteidensa kanssa tai eivät.

Mutta arkisempiin asioihin; vierailin äskettäin erään kaverini uudessa kodissa. Kyseinen kattohuoneisto oli aika upealla paikalla, rannan tuntumassa ja muutenkin. Ihana, hetkinen muuttamisen tuntu leijui ilmassa, pahvilaatikoita siellä täällä - hetken ajan tunsin pääseväni lähemmäs tätä ihmistä. Hetken. Asiat saattoivat tuntua olettamusta todellisemmiksi siellä. Luulo ei kuitenkaan ole tiedon väärti, sanotaan, ja totta sekin. En minä tiedä, sekavissa olotiloissa sieltä kuitenkin lähdin.

Väliaikatiedotteena: np - Incubus - Wish You Were Here

Nautin illasta ja siskoni kotiin paluusta. Koti tuntuu enemmän kodilta, kun se on tuolla höösäämässä ja selittämässä Helsingin reissustaan ja kaikista ihmisistä. Kamalan tyhjää ilman sitä, ja on pitänyt olla ihan liikaa äidin silmätikkuna viimeisten kolmen päivän aikana. Ahdistavaa. Nautin pullasta. Jatkan päivien laskemista omaan Helsingin vierailuuni. Vieroitusoireet saavat helpotuksensa, mahdollisesti. Toivon niin ainakin.

Miksi muuten kaikkien pitää tivata tämän blogin osoitetta? Tai sellaisten ihmisten, joiden käsiin en halua tämän päätyvän. Anteeksi, mutta päivittäin näkemäni ihmiset - koulukaverit, perhe, harrastustoverit - eivät ole kohderyhmäni täällä. Kohderyhmäni olen minä itse. Kirjoitan helpottaakseni oloani, koostaakseni ajatukseni paperille ja työstääkseni niitä, ymmärtääkseni itseäni. Ei minulla ole tarvetta saada kysyviä katseita ja typeriä olettamuksia sekavista teksteistäni ihmisiltä joka päivä.

Ciao.

When the pressure cracked me

2009-01-31T16:43:00.004+02:00

Huomenia! Tai iltapäivähän tässä oikeastaan jo on, mutta fiilis on hyvinkin aamuinen, kun olen talosta poistunut tasan kerran tuonne yli kahdenkymmenen asteen pakkaseen: Hiippailin tunnin töissä, ja sieltä sitten nopeaa takaisin. Yöpukukaan ei tainnut kertaakaan lähteä päältä, suihkussakin kävin vasta äsken. Ja väsyttää ihan yhtä tuhottomasti kuin aamullakin, ja kahvi odottaa juojaansa keittiössä.

Ahdistaa.

Tämä siksi, että ajattelemattomuuttani ja tottumuksesta laitoin Media Playerin soittoluetteloon pari levyllistä Lovexia. Niitä biisejä, joita ei siis ole julkaistu viimeisen kahden kuukauden sisällä. Soittoluettelossa ei nyt sitten niin kovin paljoa sitä musiikkia tällä hetkellä ole, vain noin 150 kappaletta, joten luonnollisesti sieltä jotain hyppäsi soimaan. Turn ensin. Seuraavaksi Time And Time Again. Seuraavaksi Wounds. Seuraavaksi Belong to No One. Seuraavaksi Guardian Angel. Seuraavaksi uudemman levyn outro. On ahdistavaa kuunnella kappaleita, joiden seurassa on viettänyt viime vuodesta reilun puolikkaan, aktiivisesti, innoissaan, onnellisena. Tätä puolentoista kuukauden tyhjyyttä ei voi sanoin kuvata, niin turhauttavalta se tuntuu. On uskomatonta olla ilman tuttuja kasvoja ja ääniä, eleitä ja liikkeitä lähes kaksi kuukautta, tietää olevansa ilman vielä kaksi viikkoa - eikä sittenkään saa täyttä tyydytystä. Silloin saa vain small talkia ja pieniä hymyjä, on odotettava sen jälkeen vielä puolitoista kuukautta, kunnes näkee sen, mitä todella kaipaa eniten sisällään.

Ahdistaa.

Kurkkua kuristaa ja tekisi mieleni lähinnä kävellä ikkunasta ulos. My Isolation. En tosiaankaan omista elämää, olen eristäytynyt omiin oloihini, omaan huoneeseeni angstaamaan, kuinka en ole nähnyt tiettyä sakkia livenä pitkään aikaan. Elämäni on tässä, näissä ihmissä ja näissä sävelissä, sävellyksissä ja sanoissa. Se on niissä tunteissa, jotka kuohuttavat sisikuntaani nähdessäni lasten innosta hehkuvat kasvot heidän kävellessään luokseni, nähdessään aikuiset miehet lavalla. Niissä tunteissa, joita koen koskettaessani, tullessani kosketetuksi. Keskustellessani ja arvostellessani, tullessani keskustelluksi ja arvostelluksi. Arvostetuksikin, tietyissä piireissä. - Se on elämäni, ja sitä kaipaan, mutta tässä minun täytyy kärsiä vielä hetki.

Ahdistaa.

Keuhkot pakkautuvat kasaan, ja odotan enemmän kuin koskaan maanantaiaamua, jopa kahta ensimmäistä tuntia nalkutusta ja piilovittuilua, kunhan vain pääsen pois kotoa. Joillain ihmisillä olisi valta pelastaa minut täältä vain yhdellä lyhyellä puhelulla, mutta ei niitä kuulu. Kai tuo sää pakastaa tunteetkin.

Palaillaan.

Yes I did it and I'll do it again

2009-01-30T23:21:00.003+02:00

Nojaa. Lupasin viimeksi parantaa tapani tämän suhteen, mutten tosiaankaan ole tainnut. Oivoi.

Tekisi mieleni puhua asioista, purkaa paineita, mutta se on vaikeaa - tällä viikolla löysin eräästä luokkalaisestani uusia ulottuvuuksia. Sen puolen, jolle on helppo puhua kaikesta ja kaikista, elämästä ja kuolemasta, mitä sen jälkeen ja miten sitä ennen. Milloin ja miksi. Mitä minä aion tehdä? Millainen olen? Oli lohduttavaa puhua ihmiselle omasta persoonastaan, tavoistaan ja mielipiteistään parikin tuntia, kun on hänen kanssaan ollut samalla luokalla puolisentoista vuotta; tuskin laisinkaan toisiamme tuntemaan tätä aiemmin. Aiemmin olen jopa voinut sanoa inhoavani kyseistä jätkää, hänen juttujensa tason ja tiettyjen luonteenpiirteidensä vuoksi, joten keskustelu oli oikein positiivinen yllätys =)

Viime aikoina on kuitenkin puuhaa riittänyt enemmän kuin kylliksi. Käyn töissä keskiviikkoisin ja lauantaisin, toisinaan perjantai-iltaisinkin jotain duunaamassa, tallilla maanantaisin ja tiistaisin. Maanantaina liikutan ja hoidan entisen ratsastuksenopettajani hevosta, tiistaisin jyystän tunnilla - yleisesti ottaen eräällä suomineitokaisella, jolle olen sydämeni menettänyt. En minä normaalisti hevosiin ihastu näin pitkälti, mutta siinä otuksessa on sitä jotain. Ehkä se, ettei se kaikkien kanssa toimikaan niin hyvin? Korostaa omaa ainutlaatuisuuttani, jota nykyään epäilen valitettavan usein. Aiemmin saatoin olla tyytyväinen itseeni edes joissain määrin, joissain asioissa. Nyt ole alkanut epäillä pätevyyttäni kaikessa, vaikka itsetuntoni estääkin sitä pinnalle näkemästä. Äskettäin saamani monet kehut horjuttavat tasapainoa ennestään - en minä voi olla niin ihana kuin he luulevat, enhän? Pinnalta kaunis ja sisältä mätä, persoonallisuuteni siis.

Toinen homma, jota olen viime aikoina hoitanut hyvinkin aktiivisesti, on Nuorten Akatemian vetämä Homma-projekti. Lovexin street team osallistui projektiin, ja sen myötä lähetimme myös hakemuksen tiimin rekisteröimiseksi. Toivottavasti pian Lovexin street team ei ole vain street team, vaan Lovex street team ry ;> Homma-proggiksen blogi löytyy täältä, jos kukaan tätä blogia lukee, jos ketään edes kiinnostaa. En usko.

Tuon samaisen jutun kautta on esitetty joiltain tahoilta kiinnostusta; saada meistä pari radiohaastatteluun, juttua erääseen nuorten lehteen, yhteistyötä ensi syksynä, jolloin pyrimme järjestämään muutaman bändin pikkutapahtuman Tampereella, esittelisimme hieman laajemmin street team-toimintaa siellä sitten. Tähän päälle lisätään vielä koko ajan lähestyvä kevään ensimmäinen koeruuhka, hiihtoloman alku yhteishakuineen, huhtikuun reissu Saksanmaalle Lovexin perässä ja valtakunnalliset kokeet. Tieto siitä, että vähintäänkin seuraavat kolme vuotta elämästäni voivat riippua tästä keväästä.
"Apua?"

Monien muiden ihmisten tavoin olen löytänyt Twilightin. Valitettavasti kirjoista ensimmäinen ja vastaava elokuva eroavat toisistaan monin, monin paikoin, mutta onnekseni molemmat ovat hyviä. Elokuva on kasattu kahteen tuntiin, ja kahdessa tunnissa en millään olisi tiettyjä kohtauksia halunnut nähdä, niin kuin ne painettuna ovat. Kirjoihin taas paneudun niiden alkuperäis kielellä - luettuani Uudenkuun suomeksi, teki mieli heittää se vain roskiin. Onneksi New Moon on edes hieman parempi; Bellan typeryys vain tyyperryttää. Kuinka joku ei voi ymmärtää asioita ensin laisinkaan, ja sitten kerralla kaiken? No mutta, Breaking Dawnin kauppoihin saapumista odottaessa.

Tällä hetkellä Petra on täällä. Tai oikeastaan pikkusiskoni huoneessa, se kun lähti Helsinkiin kaverinsa kanssa, vähän niin kuin viikonloppua viettämään. Petra tuli sitten seuraksi, lähtee huomenna Lapinlahdelle mummolaan, ja minä varmaan toiselle kaverille yöksi Savolanniemeen. Elleivät armaat koulutoverini hanki minulle sitten elämää, mikä voisi olla vaihtelua, erittäin nautinnollista sellaista. Tiettyjä ihmisiä ainakin mukana. Mukavia ihmisiä. Niitä, joihin alan tottua, alan luottaa ja uskoa. Päästä pintaa syvemmälle, ja päästää heitäkin sisään. Kyllä tässä pikkuhiljaa tutustuu: Harmi, kun en ole saanut olla samassa koulussa koko yläastetta, olisi voinut olla helpompi päästä kaikkeen mukaan, ihmisiin mukaan. No, menee tämä näinkin.

Aamulla on taas töitä, herätys puoli yhdeksältä, joten taidan karata nukkumaan, kun se Lara Croftikin meni ihan ohi, puolinukuksissa limsaa ryystäen. Ai niin, ja tykkäisin suositella kaikille Frezza Orange -maitokahvijuomaa. On ihan harvinaisen hyvää.

Näkyillään, tällä kertaa en ajasta mainitse mitään, mutta palata lupaan. Vaikka ei tätä kukaan varmaan edes lue, mutta nevermind :'D

I hate myself but at least I'm trying

2008-09-13T22:03:00.003+03:00

Voihan helvetti.

Jotenkin nyt tässä on parikin kuukautta mennyt viime bloggauksesta, mutta ihan hyvästä syystä: olen potenut kroonista väsymystä. Koneella saatan istua tuntikausia tekemättä yhtään mitään, koskaan en saa läksyjänikään aikaiseksi tehdä, keikkamatkat ovat verottaneet aiempaa enemmän voimiani ja muutenkin vituttaa. Tosin vitutuksellekin saattaa löytyä syy, mutta sekin on tuollainen ehkä-tyylinen juttu.

Tuossa toukokuun lopussa nimittäin tapasin erään tytön Lovexin keikalla. Aluksi minulla oli tätä tyttöä ja hänen kavereitaan kohtaan pieniä ennakkoluuloja johtuen muassa olleen ystäväni kommenteista, hän nimittäin tunsi tämän yhden tietyn tytön jo entuudestaan. Kesäkuun alussa Helsinkiin matkatessani tapasin tämän tytön uudelleen useampaankin otteeseen, ja samaisen kuun lopussa tajusin kai jollain tapaa olevani ihastunut tähän tyttöön. Tai itse asiassa se taisi olla eräs toinen kaverini, joka tuon asian havaitsi, mutta vasta puhuttuani kaikille silmät, korvat ja varmaan suutkin täyteen tästä tietystä tytöstä.

Heinäkuun aikana vietin sitten ainakin 15 tuntia puhelimessa tämän tytön kanssa puhuen, ja viime viikonloppuna tapasimmekin taas - oikeastaan vietimme koko viikonlopun yhdessä. Puhuminen on kallista, mutta itse ainakin nautin tästä. On paljon helpompi sanoa, että olemme hyviä ystäviä, kun ystävyyssuhde on rakennettu toisilleen puhumisen päälle tekstiviestittelyn ja mesetyksen sijaan. Sen virheen olen tehnyt jo ainakin kahden ihmisen kanssa, ja molempien pois luisuminen on sattunut aivan hirvittävästi.

(Välihuomautus: tekstistä saattaa puuttua useitakin v-kirjaimia, sillä tuo näppäin on hieman jumissa läppärini näppäimistössä.)

Nyt olen siis aivan jumissa suuren ihastukseni kanssa, jolle menin äsken livauttamaan ehkä liikaa, tai oikeastaan liian vähän asioita - tekstiviestillä minun onnekseni, säästyin turhalta änkyttämiseltä ja luurin hänen korvaansa paiskaamiselta. Tällä hetkellä sitten yritän päättää, että kertoisinko minä tälle tytölle välittäväni hänestä muullakin tasolla kuin ystävänä, vai pidänkö pääni kiinni ainakin toistaiseksi, ja odottaisin pari päivää, kunnes näemme taas, jolloin taas jänistämisen mahdollisuus on tätäkin suurempi. Samaan aikaan joudun selittelemään hänelle vuoden takaisia kipeitä asioita, joiden pelkään toistuvan nyt. Ehkeivät pelkoni tällä kertaa toteudu, ja kaikki päättyy paremmin kuin hyvin, ehkä joudun vain kestämään yhden karvaan "tappion" lisää.

Joka tapauksessa Helsinkiin olen suunnistamassa taas parin päivän kuluttua. Keskiviikkona juna lähtee joko 11:20 tai 14:20, katsoo nyt miten jaksaa, ja tämä tyttö kai tulee asemalle vastaan. Keskiviikko-torstai yön aion jonottaa Nosturin edessä Cinema Bizarren konserttia varten, loppu viikon idlailen missä sattuu. Sukulaisten luona ja kaupungilla varmaankin. Tämän tytön kanssa.

Ainiin, ja unohdin ihan mainita viime perjantain! Eräs hyvä ystäväni päätti napata naamaansa yli paketillisen vahvoja särkylääkkeitä ja liikaa alkoholia hänen kokoiselleen ihmiselle, loppujen lopuksi sairaalaan päätyen. Syyt tähän käytökseen tietäen kiehuin raivosta hänen vanhemmilleen, ja oli aivan järjettömän ahdistavaa katsella (sekä kuunnella) vierestä, kun siskoni itki tämän kaverin perään - he ovat hyvin läheisiä - ja syytti itseään, ettei aiemmin tajunnut kuinka huonossa kunnossa hän oli. Hyi helvetti.

Mutta ehkä mä nyt menen kiltisti läksyjen kautta nukkumaan ja kouluun, pitänee kai parantaa tapani tämän blogin pitämisenkin kanssa. Mutjoo, kahtellaan ens viikon lopulla, hejdå!

Have a heart and try me

2008-07-07T21:52:00.004+03:00

Tuhtuh, ah armas blogini, olen täällä taas!

Riitta on nyt ollut kyläilemässä lauantaista lähtien, jolloin pörräsimme tuolla Kuopion satamassa kiusaamassa Uniklubin poikia ja muutakin tuttua porukkaa. Hienoja ilmeitä tuli tallennettua muistikortille, ja sunnuntai-iltana sitten hieman laadukkaampia maisemiakin Valkeisenlammen ympäristöstä.

Jokseenkin tässä taas pohtii, että miksi kaikki on vaikeampaa ns. "face to face"? Ennen Riitan - joka on hyvin tärkeä ja ihana ihminen - tuloa mietin kauan, että mitähän sitä sanoisi, ja miten toimisi, mutta nyt ei sitten näitä hienoja ajatuksia ystävyydestämme saa mitenkään purettua ulos (suun kautta ainakaan). Harmittaa sinänsä.

Kuitenkin, maanantaina tuli törmättyä Äxän suunnalla sellaiseen nättimykseen, kuin Light Grenades. Tuo Incubusin levy on kyllä oikea aarre Anna Mollyineen ja kaikkineen. En yhtään ihmettele, miten monet jaksavat kehua Incubusia ajasta toiseen - jotkut biisit vain saavat olon ylettömän rentoutuneeksi ja hyväksi. Eilen ostin sitten myös pari Entwineksikin nimetyn yhtyeen levyä - diEversityn ja Fatal Designin itseasiassa, joiden biisit ovat itselläni ainakin suosikkeja kyseisen orkesterin tuotannosta. Tässä on sitä sitten päivän mittaan popitettu, ja jaksoinpa kaivaa jostain vanhat 69 Eyesin albuminikin esille. Senkin yhtyeen kehittyminen ollut yhtä vuoristorataa, sanon minä.

Tässä yön aikana onkin sitten ehtinyt pohtimaan kaikenlaista, sekä itkemään turhien asioiden puolesta. Suora lainaus kirjoittamastani postauksesta eräältä foorumilta voisi kenties hieman selventääkin ajatuksiani:
"Jollain tapaa haikea. Selasin tässä vanhoja kuvia, ja tuli mietittyä näitä paria kulunutta vuotta - ja erityisesti sitä kaikkea, mitä siinä ajassa on saanut ja menettänyt. Alkaneita ja päättyneitä ihmissuhteita, menetettyjä ystäviä - vaikkakin eläimen muodossa - pahaa oloa ja hyvää oloa, onnellisia hetkiä ja surullisia hetkiä. Kaikkea turhaa, minkä takia tulee riideltyä ja itkettyä, sekä kaikkea tärkeää, minkä vuoksi ei osaa edes olkiansa kohauttaa. En välttämättä kuitenkaan menisi ajassa taaksepäin, vaikka sen voisinkin tehdä - vaikka onkin asioita, jotka tekisin enemmän kuin mielelläni toisin - sillä se muuttaisi ehkä turhan radikaalisti sitä mitä minä olen nyt. Keskellä yötä ehkä turhankin kaunopuheinen ja ajattelen toisinaan liikaa (toisinaan en laisinkaan), mutta olen edes kerran elämässäni varma itsestäni. Toisaalta loistava fiilis tietää se, toisaalta..."

Nyt voisin hylätä vihdoin ja viimein armaan tietokoneeni, ja siirtyä nukkumaan ajatellen huomista ja PK-seudulla asuvia ystäviäni (sekä heidän typeriä aivoituksiaan). Au revoir!

Reissussa rähjääntyy

2008-06-28T20:58:00.004+03:00

...eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Ikaalisten keikkamatkan saaliina oli hajonneita sormenpäitä, mustelmaiset käsivarret, naarmuuntunut vatsa, jumittuneet niskat ja selkä, rikkinäiset jalat, sekä hyvin, hyvin, hyvin heikko olo - johtuen ehkäpä unenpuutteesta ja alhaisesta verensokerista.

Anygays, tämä reissu oli kyllä yllättävän kivaisa. 11:20 oli aamulla lähtö Kuopion rautatieasemalta kohti Tamperetta, missä oltiinkin hieman vaille kolmen. Siinä päässä ensiksi Mäkkiin syömään ja suunnittelemaan, minkä jälkeen suunnattiin Tammelan leikkipuistoon.

Tammelasta tuli aika kiireinen lähtö linja-autoasemaa kohden, mistä lähdettiin bussilla Ikaalisiin hintaan 8,90e, vaikka Matkahuollon nettisivut väittivätkin nuoriso hinnaksi 6,80e. Ja pah, saavat ne tunarit siellä korvata jotain nyt. Menomatka Ikaalisiin oli melko kaoottinen, kun minä hoin lähinnä vain sitä, kuinka Hämeenkyrö on korpea, ja kuinka me ei kuitenkaan osata jäädä oikealla pysäkillä pois Ikaalisissa, ja ihmettelin, miten joku on jaksanut kulkea sieltä Tampereelle bänditreeneihin (Heidi nauroi lähes koko matkan). Hohhoijaa. Minä en ainakaan jaksaisi - olenkohan sitten laiska, vaiko vain fiksu?

Ikaalisissa käytiin Siwan kassalta kysymässä suuntaa festivaalialueelle, ja perillekin löydettiin. Humpappaa soi ja vanhat parit tanssivat, kun paikalle eksyimme. Ensiksi päivittelimme lavan kokoa, seuraavaksi mataluutta ja viimeiseksi aitojen paikkaa. Valotkin kusivat, yay! Valokuvaajan unelma suorastaan. Pikaisesti käytiin juhlatoimistolta ostamassa rannekkeet ja palattiin Anna Abreu -fanien taakse jumittelemaan ja naureskelemaan keskenämme. Jossain vaiheessa kierreltiinkin vähän Ikaalisissa ja bongattiin sellainenkin katu, kuin Teinintie. Selkeästi meidän oman pienen Julianin kotikatu.

Vihdoin paikalle saapuivatkin itse illan tähdet - Lovexin jäsenet! Omat tähteni taisivat kylläkin olla ennemminkin Mike & Viivin kitara, sekä Markon vältteleminen, kuin itse bändi. Tuli jätkiä siltikin kiusattua siinä pienen kävelytuokion aikana kuitenkin.

20:00 aloitti ensimmäinen oikea bändi. Kyseessä oli jokin countrybändin kaltainen soitinorkesteri, jonka laulaja oli hurrjan raivostuttava välispiikkeineen. En myöskään ymmärrä, miten sen kaltainen bändi soitti siinä vaiheessa iltaa pidemmän setin kuin Abreu tai Lovex, en ymmärrä, en tajua sitten ollenkaan... -.-'

Kymmenen pakeilla pääsimmekin sitten Annan kimppuun. Suoraansanottuna mielestäni Annan musiikki on täyttä kuraa, mutta sillä tytöllä on ihan sievä ääni kuitenkin. Ei tehnyt livenä sellaista vaikutusta kuin luulin - valitettavasti. Pitänee joskus toistekin käydä katsomassa Abreun keikkaa, että josko sillä olisi ollut vain paha päivä. Sitäkään en ymmärtänyt, miten se nainen jaksoi vetää pikkuflirtillä (ja perusherutuksella) koko keikan läpi, kun yleisössä oli kuitenkin lähinnä teinityttöjä, ja muutama aivan hirvittävän pieni poika.

Yhdentoista jälkeen saatiinkin lavalle Lovex - the main point of the whole trip! Ikaalisen keikka oli varmaan jätkien puolelta paras, muta minä en tosiaan niskaani saanut kuin hirveästi kipuja, ja huonoja valokuvia. Tai no joo, sainhan minä koskeakin Vivianin kitaraan, josta on vielä joku päivä tuleva vaimoni, sanoi Viivi itse siihen ihan mitä tahansa ;)

Justjoo. Ikaalisista tosiaan tultiin takaisin halien jälkeen Maijan kyydillä, kiitoksia vain hänelle ja hänen äidilleen siitä, ja kaikesta muustakin kivasta. Tammelaan jäätiin ja sieltä harhailtiin jonnekin päin keskustaa. Rautatieaseman suunnalla kuitenkin "yövyttiin" sen minkä siellä pystyi nukkumaan. Omaksi ihmetyksekseni yksikään vartija ei käskenyt lähteä kotiin, useimmat vain kyselivät, että onko kaikki okei, ja minkä takia me ollaan siellä. Klubin lähellä jumittaminen sen sulkemisaikaan ei välttämättä ollut maailman paras idea, oli nimittäin pelottavaa sakkia liikkellä. Yöstä kuitenkin selvittiin, aamulla S-markettiin hakemaan ruokaa ja junalla takaisin kotia kohti. Valitettavasti se helvetin veturi hajosi jossain Pieksämäen jälkeen, ja jouduimme odottamaan suunnilleen tunnin korvaavan vehjeen paikalle saapumista.

Kotona Kuopiossa löysinkin itseni Tuomiokirkon alapuolella sijaitsevasta puistosta kuvaamassa parin kaverini Japani-miittiä. Jotain siellä riehuin about tunnin, kunnes Katja oli aikeissa lähteä bussilla kotiin. Saatoin hänet, ja menin itse samalla sitten kunnolla kotiin saakka istuksimaan. Ensimmäiseksi sohvalle ja tyyny pään päälle - oikein makoisat päiväunet olivat, kiitoksia vain kysymästä.

Tänään oli muistaakseni Helsingissä sitten Pride-marssikin. Joo, okei, ne tekee sen hienojen asioide puolesta, ja kaikilla niillä marssijoilla on oikeat arvot elämässään, mutta minkä hemmetin takia sitä pitää korostaa, että "minäpä sallin homoseksuaaliset ihmiset"? En käsitä. Omasta suuntautumisestani viis, en minä ainakaan jaksaisi toitottaa kaikille siitä, kuinka tykkään tytöistä ja kuinka homot ja lesbot ovat ihania ja mahtavia. Monet marssijat tuntuvat nostavan homoseksuaalit jopa korkeammalle, kuin "tavalliset heterot". Nojaah, ihan sama, omapa on ongelmansa. Entä jos tasa-arvo olisikin joku päivä tasa-arvo; kenenkään ei tarvitsisi puolustella omaa suuntautumistaan, mieltymyksiään tai ajattelutapaansa. Jos kaikki vain olisivat niin kuin olisivat, eikä kukaan välittäisi kenenkään suhteista mitään.

...valitettavasti tuo tuskin tulee onnistumaan.

Spent the whole night with MTV

2008-06-25T02:41:00.001+03:00

Taas meni yksi päivä ihan vaan koneella ollessa. Nettiyhteyden lagaillessa ja koneen muutenkin temppuillessa sentään sain keittiön siivottua, samalla musiikkia rauhassa huudattaen - kerrankin. Äiti ja pikkusisko lähti aamulla viemään meidän heppaa Hyvinkäälle, mutta päätyivätkin jollain tapaa sitten Vantaalle. Mitäpä siitäkään muuta sanomaan, kuin että 'evot' :')

Tänään saatiin Heidinkin kanssa varmistettua se Ikaalisten reissu, enää puuttuu äidiltä lupa "kaverin luona yöpymiseen". Kuluarviotkin tehtiin ja näin, mun laskujen perusteella tuokin reissu maksaisi matkoineen ja festarialuelippuineen sen 65 - 70 euroa, riippuen saadaanko kyyti yhdeltä nettitutulta Ikaalisista takaisin Tampereelle. Se tarkoittaisi sitten taas useampaa kymmentä euroa Lovexiin, joiden katoamista tililtäni en äidille pysty selittämään - but who cares? En minä ainakaan. Tuskin äiti edes mun rahojen perään nyt kyselee, ennen kuin kesätöistä on palkkaakin saatu.

Ikaalisiin tosiaan haluaisin. Näkisin kavereita, pääsisin käymään Tampereella... Reissu sisältäisi myös puolentoista tunnin keikan Lovexilta, ja hyvällä tuurilla myös jutskailua poikien kanssa. Veikkaan, että pikku-ihquja ei kovin paljoa tuolla näy, kuitenkin showtime on 23.00 - 00.30, joskus Anna Abreun jälkeen siis - hyi hemmetti. Pakko sen pikkuruisen tytön söpöyttä ja ääntä on jonkun verran arvostaa, mutta ne biisit menevät allekirjoittaneelta kyllä täysin yli hilseen. Ehkäpä tuollainen letkeä poppismusa ei vaan ole luotu minulle (:

Tjajau, ehkäpä tässä pikku hiljaa voisin valua omaa petiä kohden mietiskelemään taas näitä elämää suurempia kysymyksiä, kuten keille kaikille uskallan kertoa pitäväni lähes vain ja ainoastaan tytöistä, ja pohdiskelemaan näitä muitakin ihmissuhdesotkuja - tosin nuokin sotkut taitavat lähinnä sijaita oman pääni sisässä, kun en tiedä, kehen uskallan antaa itseni ihastua, ja millaiset ovat tunteeni ketäkin kohtaan.

Hyviä öitä siis kansalle, palailen mitä luultavimmin torstain puolella, kun olen jopa koko kämpän siivonnut ;)

Yötön yö...

2008-06-23T05:53:00.001+03:00

...taisikin mennä juuri. Ihan periaatteesta on pakko lainata tähän väliin Uniklubin biisiä Myrkky:
"Valveilla liian monta tuntia, vie nyt sua kauemmaksi."
Olen oikeasti aivan hemmetin väsynyt valvotun yön jälkeen, vaikka viime, ja sitä edeltävänä yönä meninkin nukkumaan suunnilleen näihin aikoihin, että rytmikin on tuttu. Musiikkia on kuunneltu yön aikana laidasta laitaan, ja ainakin Last FM syyttää minua mm. erittäin vanhasta Rasmuksen tuotannosta, HIMistä, Bon Jovista, t.A.T.u.:sta, Evanescencesta, Papa Roachista ja Children of Bodomista. Että näin öisin.

On muuten ihan helvetin typerä fiilis startata uusi blogi, kun kukaan ei kuitenkaan ole lukenut sitä vanhaa :''> Bloggaaminen on hupaisaa, ainakin niin kauan kuin tutut eivät näitä raapustuksia lue.

Asiasta viidenteen, jussi oli hyvinkin hauska, mutta samalla ihan sukka. Selvinpäin (tämän ikäisen kai kuuluukin olla) kaverin luona Kortejoella - korvessa siis - ilman skootteria pitkille matkoille, yhden vikisevän ja uhittelevan kakaran seurassa... ei ollut hauskaa. Nina kuitenkin on jotain niin parasta seuraa, ettei mitään rajaa! Siinä vasta tyttö :) Aina on jokin typerä juttu olemassa, jolle nauretaan aivan vääränä, mutta kukaan muu ei sitä kuitenkaan ymmärrä. Guitar Herossa evotin taas aivan kympillä, tosin Miss Murderia uskalsin jammailla siellä oikein kunnolla, kun Nina meni vessaan. Se AFI kyllä sujuikin sitten varmaan parhaiten kaikista, Minus Celsiuksen ohella. Se Dragonforcen biisikin meni yllättävän hyvin, vaikka olenkin ihan evo, ja olin pelannut GH:ta tasan kerran aiemmin! :'D Ja SingStaria sitten laulettiin kanssa, The Callingia ja Roxettea, Duran Durania ja Avril Lavignea. Ei ainakaan kuulostanut typerältä laulaa neljän aikaan yöllä kurkku kipeänä ja ääni maassa (ja minunkin pitäisi olevinaan olla bändin laulaja - ja paskat).

Nyt voisi sitten pikkuhiljaa sammutella konetta ennen kuin äiti tulee kotiin, sulkea verhoja ja sammutella valoja, sekä painua kaiken päätteeksi pehkuihin. Ensiksi kyllä kuuntelen nämä muutamat 'unibiisit', eli Tunnit, sekä Prelude 12/21:n.